Tekijä: fp0403

Someniska – olet varmasti jo nähnyt sen. Minä olen mielestäni nähnyt myös someolkapäät, someselän sekä yleisen somehuonovointisuuden. Samantapaisia niskoja olen tuijotellut oikeastaan koko työurani, 2000 -vuodesta lähtien. Eihän silloin ollut somea! Silloin ns. someniska olikin vain harvojen ongelma ja sitä nimitettiin mm. kirjanpitäjän niskaksi tai emännän kyhmyksi. Ihania, mutta kovin kuvaavia nimityksiä 🙂 Someniska tarkoittaa niskan asentomuutosta, joka on aiheutunut pitkään jatkuneesta eteenpäin suuntautuneesta kehon asennosta. Tänä päivänä someniskan voi hankkia itselleen niin mies kuin nainenkin, nuori tai vanha, kirjanpitäjä tai insinööri, sairaanhoitaja tai autokuski (tai fysioterapeutti). Ja vaikka kovaan ääneen ollaan huolissaan erityisesti nuorten niskoista, eivät taida ne aikuistenkaan ruutuniskat sen paremmin voida – ruutua päivällä töissä ja sitten illat ruutua lisää.

Mistä on kyse? Mitenkä muka niin, kroppa ei kestä?

Ajatellaan ihmisen kehon massaa,  painopistettä ja asentoa. Kehomme on kuin palikkatorni (nikamat päällekkäin). Lapset tietävät, että palikkatornin palikoiden on suurin piirtein oltava toistensa päällä, jotta torni pysyy pystyssä. Painopiste tornin osilla on keskellä. Selkärangassa tämä tarkoittaa hyvää pystyasentoa – näemme tällöin luonnolliset rangan kaaret (nikamat ovat selkärangassa eri mallisia salliakseen ihmisen kehon erilaiset liikeket). No, jos lapsi asettaa palikkatornin ylimmät palat hieman sivuun, torni kaatuu. Ääriosan massa (painopiste) on siirtynyt sivuun ja homma romahtaa. Some-/ ruutuniskassa on kyse yksinkertaisimmillaan aivan samasta asiasta. Kun tuijotamme mitä tahansa ruutua: kännykkää, tietokonetta, tablettia tai muuten vain olemme yleisesti huonossa ryhdissä – tornimme (selkärankamme) nikamat yläosastaan ovat siirtyneet eteenpäin ja ovat vaarassa romahtaa. 

(Lähde: Silvia Salvalaggio /Linkedln)

Kehon lihasten yksi tehtävä on tuottaa liikettä. Ennen kaikkea lihasten tehtävä on kuitenkin JARRUTTAA, jotta tornin palikkojen eri osien ja koko rangan painopiste pysyisi keskellä. Toisin sanoen, kun ruutu kutsuu päätämme (joka muuten painaa keskimäärin 5kg) eteenpäin, luonnollisesti tietyt hartiaseudun lihakset jännittyvät yrittäessään estää ”päätä tipahtamasta” .

Lihasten tehtävä ei ole helppo. Ymmärtääksesi, minkälaisen voiman kehon lihakset joutuvat tuottamaan pään asennon vuoksi, ota 5kg paino käsiisi: nosta se suorilla käsillä vartalon eteen ja katso kuinka kauan jaksat pitää painoa kädet vaakatasossa! – niinpä. Päätetyöläisen kehossa lihakset joutuvat tekemään tuon 8 TUNTIA päivässä! Ja jos sitten vielä kotona illalla töiden jälkeen ruudutetaan, niin ei siis ole ihme, jos jossakin on hieman jännityksiä tai niskaan pistää, huimaa ja päätä särkee.

Mitäs, kun lihaksista loppuu puhti? Tippuuko pää 😉 Lihasten väsyessä liike jatkuu kunnes rangan nivelsiteet kiristyvät ja pysäyttävät liikkeen. Nivelsiteille ja muille pehmytkudoksille on hankala olla äärivenytyksessä pitkään (sama kuin olisit jalat suorina ja vartalo eteen taivutettuna 8h ja tästä yrittäisit nousta ylös) ja kyllä ne ainakin kipeytyvät. Kuminauhakin perstuuntuu, jos se on pitkään samassa asennossa kiristyneenä. Jos kuminauha pääsee lopulta löysälle asennon vaihduttua niin tällaisen pitkäaikaisen venyttymisen jälkeen se jää sykerölle – samoin tapahtuu nivelsiteille ja lihaksille – ne eivät pysty palautumaan takaisin lyhyemmäksi normaalipituuteensa ja tukemaan palikkatornia enää keskelläkään. Mitä pidemmälle asentomuutos etenee, sitä isommin tulee painetta myös nivelten luuosille. Ja mitä enemmän luuosilla on painetta, ne kuluvat.

Emännän kyhmy on rangassa kohta, jossa nikamien malli, liikesuunta ja koko muuttuu rintarangasta kaularangaksi. Kaularangan nikamat ovat hyvin liikkuvia nikamia, jotta voisimme käännellä päätämme eri suuntiin. Tällöin lihasten tuen merkitys on iso. Siinä, missä tornissa on heikoin lenkki, eli tuossa vaihdoskohdassa, asentomuutos on nähtävissä kyhmynä. Nikamat alkavat asemoitua eri tavalla ja rakenteet alkavat jäykistyä uuteen asentoon. Joillakin tämä muuttaa jopa aineenvaihduntaa alueella siten, että siihen alkaa kerääntyä ylimääräistä kudosnestettä, joka nähdään eteentaipuneiden nikamien päällä olevana pattina. Muuttuneesta asennosta aiheutuu luonnollisesti särkyjä, liikerajoituksia ja väärät lihakset alkavat kuormittua liikaa. Tästä aiheutuen tavallisia oireita edellisten lisäksi ovat pitkälliset päänsäryt ja huimaus sekä yläraajan hermo-oireet.

Niska-hartiavaivat eivät välttämättä suinkaan kuitenkaan ole ruudun tuijottamisessa ainoa ongelma. Samat lainalaisuudet pätevät missä kohtaa kehoa tahansa, joten someniskan ohella voisi puhua mielestäni tosiaankin myös someselästä, someolkapäistä, somelonkista, sometakareisistä, someiskiaksesta …. kehoa ei ole tehty mihinkään asentoon pitkäaikaisesti – vaan kehon toiminnot perustuvat hyvään asentoon ja liikkeeseen. Sisällämme on lukuisia toimintoja: osa kuljettaa ravintoa (verisuonisto), happea (keuhkot), osa nesteitä ja suodattavat ne puhtaaksi (lymfasuonisto), tietoliikennejärjestelmä on hyvin herkkä (aistit ja hermosto), osa työstää ja kuljettaa syömämme ravinnon (vatsalaukku, suolisto), osa käsittelee tai tuottaa tärkeitä kehossamme tarvittavia tuotteita (hormonit ym). Kaikki nämä on mahduttava tuon palikkatornin ympärille ja nahkamme alle. Niiden toiminta perustuu ns. liikepumppuun (liike pitää kehon myllyt toiminnassa) ja hyvään asentoon. Miten ahtaalla esim. vatsalaukku ja suolisto mahtaa olla ”ruutuasennossa”? Jopa niinkin oleellinen asia, kuin hengittäminen muuttuu heikommaksi, mikäli asento on huono (keuhkojen palkeilla ei ole tilaa pullistua ja supistua). Onneksi kokemamme oireet ovat jo alkuvaiheessa usein hälytysmerkkinä kehon huonovointisuudesta – tai ainakin pitäisi toimia hälytyksenä.

Mitä sitten tehdä? Onko tehtävä mahdoton?

A) Liiku! Istu, tuijota, näpytä, roikuta päätäsi mahdollisimman vähän. Liiku, seiso, kävele, tee, touhaa ja harrasta monipuolisesti! Jos pelkästään työn puitteissa ollaan ruudun ääressä 8h päivässä (+ ne muut ruutuajat) niin yleinen terveysliikuntasuositus 30min 3x viikossa ei todellakaan riitä mihinkään! Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että jokaisen pitäisi ottaa kuntosalijäsenyys ja treenata itsensä fitnessiksi, triathlonistiksi, maratonariksi. Ei! Kerää omaan päivittäiseen liikuntapiirakkaasi arkiliikkumista: käytä rappusia, käy pyörällä tai kävellen harrastuksissasi, kaupassa, kylässä, koiran kanssa. Jos lapsi tarvitsee saattamista harrastukseen, menkää yhdessä pyörällä. Lapsi ei myöskään rasitu liikaa vaikka pyöräilee muutaman kilometrin matkan harrastukseensa. (vaikka harrastus olisikin liikunnallinen). Miten paljon itse liikuimmekaan aikanaan leikkien ja touhaten lapsena – jatkuvasti! Kiire on huono tekosyy; vaatii vain hieman aikajärjestelyjä. Siivous, puutarhatyöt, polttopuiden tekeminen, metsäretket ovat joillekin parasta liikuntaa. Ihan tavallisista arkiasioista, kun niitä tekee hieman uudella ajatuksella ja järjestelee arkeaan, saa kerättyä yhtäkkiä helposti tunninkin päivittäisen liikkumisen. Liiku, tee ja touhaa niin, että hieman hikoilet, hengästyt ja väsyt. Muista että fyysisen kuormituksen kuuluukin tuntua väsymisenä ja saattaa muistutella vielä huomisenakin!

Ruuduttelun tauotus tai tekeminen välillä seisten pakottaa vartalon työskentelemään eri tavoin. Ongelmahan on lähinnä se, että yhtä ja samaa asentokuormitusta tulee kropalle liikaa ja liian yhtäjaksoisesti. Todella monilla työpaikoilla työpöydät ovat jo sähköisiä, mutta kuinka moni on vaivautuu ominaisuutta hyödyntämään!

Lapsille ja yhtä lailla etätyöntekijöille (jotka paukuttavat kannettaviaan kotona jossain epämukavalla keittiöntuolilla tai jopa sohvan nurkassa) ehdottomasti jumppapallot ”työalustaksi”. Siinä asentoa joutuu ylläpitämään ja ainakin vaihtamaan huomaamatta tämän tästä. Lapset keksivät pallon kanssa myös monenlaisia muitakin someasentoja.

Täydennä liikuntapiirakkaa muutaman kerran viikossa tehokkaammalla liikkumisella: uinti / kuntosali / jumppa / hikikävelylenkki tmv, niin kuntosi alkaa nousta muutoinkin. Etsi liikuntamuoto, mikä itsestäsi tuntuu hyvältä, pääasia että liikut. Kaikkein helpointa on kävellä. Ripeä kävelylenkki, ei sunnuntain näyteikkunakierrostaaperrus, vaan sellainen, jossa pistät vähän kiireellä menemään ja joudut tehostaa hengitystä ja rytmittää kävelyä käsien liikkeellä, yläselän kierrolla ja työntää hieman pidempää askelta jalasta –  on yksinkertaisin tapa paitsi nostaa kuntoa ja hapettaa kroppaa niin herättää uinuvia tukilihaksia vastaliikkeenä röhnöttämiselle. Ei lihasten välttämättä tarvitse sen vahvempia olla, kuin että jaksat ylläpitää hyvää asentoa.

B) Opettele parempi asento! Kadonneen ryhdin etsiminen lähtee LANTIOSTA = tornin perustus (sen päälle selkärangan nikamat pystytetään). Kun löydät lantioosi hyvän keskiasennon, voit rentouttaa ylävartalon sillä se asemoituu lähelle oikeaa automaattisesti!

Istu tukevalla tuolilla, jalkapohjat maassa. Tutustu lantioosi etsimällä siitä kallistus taaksepäin ”häntä koipien väliin” jolloin alaselkä tulee mukaan pyöristymällä. Tästä lähde rullaamaan lantio eteenkallistukseen ”häntä pystyyn” jolloin alaselkä seuraa kääntymällä notkolle.  Samalla tunnet kuinka istumisen paine istuinluilla siirtyy ensin takaosaan ja siitä istuinluideneteen. Yritä löytää liike niemenomaan lantiosta jonka liikettä selkä seuraa.

Tunnustele ja seuraa vaikka peilistä mitä tapahtuu liikkeiden aikana muualla vartalossa A) miten pää asemoituu liikkeissä B) Miltä tuntuu niskassa ja kaulassa C) miltä hartia näyttää  D) miltä tuntuu hengittää (kokeile tehdä oikein syvä sisäänhengitys)?  Röhnötysasennossa lantio takana ja selkä pyöreänä pää suorastaan työntyy eteen aivan eri linjaan ja sen kannattaleminen tuntuu niskassa ja kaulalla. Olkapäät työntyvät eteen ja hartia on pyöreä. Röhnötysasennossa on vaikea tehdä kunnon sisäänhengitystä kun kylkiluut ja keuhkot eivät pääse laajentumaan.  Etsi lantion liikkeiden puoliväli – lantion keskiasento. Miltä tuntuu? Miltä näyttää? Jos tässä asento tuntuu helpolta, mutta hyväryhtiseltä, ilman puristamista ja kiristämistä olet löytänyt oman hyvän istuma-asentosi lantion keskiasennossa. Keskiasennossa sinun on helppo hengittää, helppo kannatella päätä ja vartaloa, ja peilistä katsoo kauniit hartiat takaisin. Ollaksesi hyvässä ”ryhdissä” sinun ei siis tarvitse väkisin muuttaa pään asentoa, vetää olkapäitä taakse tmv, kunhan asemoit lantion muu tulee pääosin kaupanpäällisenä. Samalla tavalla voi etsiä kadonnutta ryhtiään myös pystyasennossa. Muistutuksena vielä väärinymmärrysten estämiseksi että vaikka asentoa lähdettäisiin korjaamaan röhnötysasennosta missä selkä on pyöreänä, myöskään ääri notko- yliojennusasento ei ole toivottava vaan yhtälailla kehoa kuormittava. Vaan edelleen etsimme keskiasentoa. Samoin muistuttaisin että MIKÄÄN ASENTO vaikka se olisi kuinka optimaalinen, ei ole hyväksi pitkäaikaisena, staattisena olotilana vaan jälleen palaamme kohtaan A eli liikkeeseen.

Vastaisku someniskalle, -olkapäälle, -selälle, -hengitykselle, vaatii aluksi epämukavauusalueelle menemistä. Voihan sitä toki syyttää kaikkia muita ensin (työnantajaa, työpisteen ergonomian puutetta, ajanpuutetta, henkistä kuormittuneisuutta ettei vaan jaksa, työ on niin raskasta, koulu on niin raskasta jajaja…..) Kissanhäntää ei nosta kuin kissa itse: oli kyse sitten tupakanpolton lopettamisesta, painon pudotuksesta tai kehon huollosta– päätös on tehtävä itse. Jos sinä teet valinnan, että lähdet muuttamaan toimintaasi, fysioterapeuttina olen täällä sinua varten auttamaan prosessissa, sillä se ei suinkaan aina ole helppoa. Mutta jos päätät jatkaa samalla tavalla kuin ennen, fysioterapia, hieronta ym ovat siinä tapauksessa vähän hölmöläisten puuhaa kuin kantaisi valoa säkillä tupaan.

Siitä se lähtee! VastaIsku RUUDULLE!

Someterveisin Mervi.

Uusia – vanhoja tuulia: laatua liikkeeseen, liikettä hallintaan!

Sain vihdoin päätökseen Kinetic Control (KC) opinnot. Opinnot ovat olleet -90 luvulla fysioterapeuttikoulutuksen käyneelle matka fysioterapiaan: tuolloin kuntoutuksemme kulmakivet olivat vahvista-venytä-mobilisoi (tai niin sen ainakin koin). Fysioterapeuttina olemme ammatissa, jossa koskaan emme tule valmiiksi – onneksi. Valtavaa vauhtia kehittyvän teknologian myötä maailmalla tehdään  lääketieteellistä tutkimusta ja sieltä saamme yhä vaikuttavampia keinoja kuntoutukseen. KC on ollut itselleni se ”kokoava” ajatusmalli ihmisen liikkumiseen, harjoitteluun, ohjaamiseen ja ennen kaikkea liikkeen oppimiseen ja sitä myötä kuntoutumiseen.

Ihmisen liikkumisesta ymmärretään nyt kovin paljon enemmän kuin aikaisemmin: Tiedetään, että tietyn kehon osan liikettä (ja ongelmaa) ei voi tarkastella kohdennetusti; liike on ihmisessä jatkumo sekä ylöspäin että alaspäin ja faskioiden (sidekudosrakenteet) ymmärtämisen myötä yhteydet voivat olla kaikkea tältä väliltä. Tiedetään, että hyvä ja laadukas liike ei rakennu pelkästään lihasvoimasta, vaan liikkuvuudesta, koordinaatiosta ja hallinnasta; aivojen , hermojen ja kudosten välisestä herkästä yhteydestä ja tietojen vaihdosta. Tiedetään, että usein ongelmien provosoituminen on monien tekijöiden summa; ihmisellä voi olla rakenteellisia ominaisuuksia (esim. selän rakenne), jotka altistavat tietyille asioille, mutta se, että ongelma syntyy, riippuu usein esim. lapsuusajan elämästä, harrastuksista, työnkuvasta, elämäntavoista jnejne. Samanlainen altistava riskitekijä eri ihmisellä on vain riskitekijä saada ”kipu, nivelkuluma, toimintakyvyn haitta” . Toisella ihmisellä, jonka elämässä valinnat ja sattumukset sattuvat menemään oikein ei tuota ongelmia esim. polvikuluman tai selkäkivun osalta (hän on sattunut liikkumaan oikealla tavalla, sattunut ajautumaan sopivaan työnkuvaan jne) kun taas toisella ongelmat alkavat jo varhain.  Tiedetään, että tuki- ja liikuntaelinten ongelmien taustalla on yleensä virheellinen kuormitus, joka ärsyttää kudoksen. Tällöin asian korjaamiseksi on korjattava liike laadukkaammaksi, jotta kuormitus saadaan kudoksilta pois eikä vaiva uusiudu. Toisaalta mitä enemmän ihmisen toiminnasta ja liikkumisesta tiedetään sitä vahvemmin kouluttautunut fysioterapeutti ymmärtää, että tiedämme varmasti edelleenkin kovin vähän ja asioilla voi olla kovin moninaiset ulottuvuudet (tieto lisää tuskaa).

Me fysioterapeutit emme voi enää hoitaa periaatteella : polvikipu > hoidan polvea ja vahvistan heikot, venytän kireät. Fysioterapeutin on lääkärin diagnoosin jälkeen kysyttävä MIKSI? Miksi tähän oikean polveen ilmaantuu kipu juostessa? Miksi tämä selkä kipeytyy aina oikealta puolelta? Miksi olkapään m. supraspinatuksen jänne tulehtuu? Miksi tämän asiakkaan vasen iskiashermo on ärsyyntynyt, vaikka magneettitutkimuksessa ei ole hermoa komprivoivia löydöksiä?  Tämän vuoksi fysioterapeutti tutkii asiakkaan ensimmäisellä käynnillä ja rakentaa kuntouttavan ohjelman löydöstensä pohjalta. Valitettavasti fysioterapeutin lääkkeet ovat usein liikkeitä ja toisinpäin; liikettä ei voi korjata lääkkeellä. Ja kun lääkkeenä on liike, liikkeen oppiminen ei tapahdu välittömästi eikä oireistoon fysioterapeutilta ole luvassa nopeaa täsmäiskua, heti-kipuongelma-pois-mulle-nyt lääkettä. Fysioterapeutin käyttämät kipuhoitomenetelmät sekä lääkärin määräämät lääkitykset usein auttavat asiassa alkuun, mutta pidempiaikaista apua niistä ei saada, mikäli kipua syöttää virheellinen liikemekanismi.

Yksi fysioterapian menetelmä tutkimiseen ja kuntoutumisen ohjaamiseen on Kinetic Control, kansainvälinen tutkimis- ja terapiamenetelmä (Sarah Mottram ja Mark Comerford). Asiakkaan tarkan tutkimisen tarkoituksena on löytää liikkeestä ns. heikko (heikot) lenkit liittyen oirekuvaan; joka toisaalta sallii liikaa liikettä, mutta myös kuormittaa muita rakenteita. KC testauksen pohjalta voidaan päästä hyvinkin tarkkoihin löydöksiin esim. lihasten aktivoitumisten osalta. Onko syynä syvät nivelten liikettä tukevat lihakset, jotka toimivat alhaisilla volyymeilla, vai pinnalliset liikettä hallitsevat lihakset vai liikettä tuottavien lihasten dominointi vai kaikkien näiden sekoitusta? Voi myös olla että tutkimisessa havainnoidaan liikerajoitus, jäykkyys toisaalla (esim. lonkassa) ja liiallinen liike toisaalla (esim. selässä). Kumpi on silloin kipeä? KC ajattelun mukaan yleensä kipu on alueella missä on liikaa liikettä eli tässä tapauksessa selässä. Mutta kumpi on ollut ensin, lonkan liikerajoitus ja aiheuttanut selän hallitsemattoman liikkeen vai toisinpäin? Ja onko sillä väliä? Kun hoidamme SEKÄ liikerajoituksen ETTÄ hallitsemattoman liikkeen kuntoon ollaan jo pitkällä. Näin pääsemme jälleen siihen, että ei riitä vain liikerajoituksen mobilisointi (kuten ennen on tehty) vaan on harjoiteltava myös se toinen asia kuntoon eli liikkeen laatu 😉

Jokaisella harjoitteella on tarkoitus. Fysioterapeutin ohjaamat harjoitteet perustuvat testaukseen ja ovat yksilöllisiä ”lääkeliikkeitä”. Harjoitteiden avulla palautetaan syvien lihasten riittävän aikainen – ja riittävän pitkälle kestävä tuki liikkeelle, sekä pinnallisten tukevien että liikettä tuottavien lihasten toiminnan suhde. Kun syvät sekä pinnalliset tukevat lihakset saadaan aktivoitua toimimaan oikea-aikaisesti, jää liikettä tuottaville lihaksille resursseja liikkeen tuottamiseen ilman, että ylikuormittuvat (esim. hamstring-lihaksisto). Kireänä aistitut lihakset voivat rentoutua. Oikeanlaisella liikkeellä keholle suodaan mahdollisuus ja aikaa parantaa ”itse itsensä” , kun ärsytystä ylläpitävä virheellinen liikemekanismi saadaan harjoittelulla hallintaan.

KC ei oikeastaan ole sen ihmeellisempää kuin liikettä ja liikkeen oppimista. Liike tuotetaan aivoista ja liikkeen oppiminen täytyy tapahtua myös siellä; tarvitaan siis liikettä, aistimista, tuntemista – ja toistoja. Ja vielä; pelkkä vahva yksittäinen lihas ei riitä. Ei riitä, että treenaat vatsalihaksia isoilla painoilla, ei riitä että treenaat olkapään ulkokiertäjää vahvaksi kuminauhalla, ei riitä että treenaat pakarat pulleiksi – ellet opeta niitä hoitamaan hommaansa liikkeessä. Karkeasti ottaen, jos mietimme vatsalihaksia, mihin tarvitsemme niitä arjessa? Kuinka usein nousemme makuulta istumaan taakan kanssa (vrt. vatsalihasten painoharjoittelu), vai olisiko vatsalihasten päätarkoitus kuitenkin hallita pystyasentoamme jarruttamalla selän liiallisia liikkeitä. Pelkkä vatsalihasten vahvuus ei ole selkäongelmissa ratkaisevaa vaan se, että ne osaavat tehdä hommansa oikein.

Milloin KC? – Jos Sinulla on: Toistuva tuki- ja liikuntaelinten ongelma,  (selkä-, jalka-, polvi-, nilkka-,lonkka-, olkakipu). Olet saattanut käydä muissa hoidoissa (hieronta, jäsenkorjaus, akupunktio, kipulääkkeet, kortisoni jne), joista olet saanut hetkeksi apua, mutta vaiva palaa taas uudelleen? Tällöin KC voi olla yksi hyvä lähestymistapa kuntoutumisen alkuun. Kinetic Control sopii lähes kaikille, jotka ovat itse valmiita tekemään töitä ja sopii erityisen hyvin myös esimerkiksi urheilijoiden ja kuntoilijoiden tekniikkaongelmiin.  Fysioterapian kautta helpotus vaivaan ei tule ”pilleri-suuhun” periaatteella, mutta on hyvin palkitsevaa kun tilanne alkaa mennä eteenpäin ja harjoituksissa voidaan siirtyä vaativimpiin osioihin.

Ja sitten taas…meitä ihmisiä, vaivoja ja elämäntilanteita on moneen lähtöön eikä KC:kaan aina ole se paras vaihtoehto. Onneksi meillä fysioterapeuteilla on myös muita työkaluja plakkarissa; sitähän varten me koulutuksia käymme! Voimme lähestyä asiaa eri suunnista, mikä kenenkin asiakkaan kanssa on kulloinkin otollista.

Voit tutustua aiheeseen lisää www.kineticcontrol.com

  …… Terveisin, Mervi

Tervetuloa seuraamaan Fysiopulssin ikiomaa blogia!

Fysiopulssi on kahden fysioterapeuttiystävyksen sinnikkään ja ahkeran työn hedelmä, yritys, joka tarjoaa nykyään töitä myös kahdelle muulle fysioterapeutille. Aloittaessamme vuonna 2006, tähtäimessämme oli (itsekkäästi) luoda itsellemme mukava työpaikka, jossa saisimme toteuttaa ”omannäköistä” fysioterapiaa. Noista ajoista on kulunut jo hieman yli 10 vuotta ja olemme taatusti jokaista vuotta viisaampia, vanhempia (ja ryppyisempiä) fysioterapeutteja ja yrittäjiä. Vaikka yrittäjiksi ryhdyimme, niin kuin monet muutkin, takapuoli edellä puuhun  -periaatteella, emme silti kumpikaan kertaakaan ole katuneet päätöstämme. Vahvuutenamme on nimenomaan se, että meitä on kaksi. Yhdessä olemme yritysmaailman tyrskyissä seilanneet ja jos toiselta loppuu voimat niin toinen jaksaa soutaa paattia taas kuiville. Olemme vahvasti testanneet yrittäjyydestä myös tämän naisnäkökulman; meillä on yhteensä 5 lasta, joista 4 on syntynyt Fysiopulssin aikana. Äitiyslomat, hoitovapaat, vesirokot, oksennustaudit ym lapsiperheiden käänteet värittävät myös meidän työelämäämme.

Ammatillisesti olemme kunnianhimoisia ja haluamme kehittyä jatkuvasti (jota ehkä tämä blogin kirjoittaminenkin edustaa, vaikkakaan varmasti vielä vuosi sitten emme kumpikaan ”vanhan kansan ihmisinä” olisi uskoneet blogia kirjoittavamme). Yrityksemme toiminta-ajatus sisältää otteita ennen kaikkea hyvästä ja ihmisläheisestä palvelusta siisteissä ja viihtyisissä tiloissa sekä ammattitaidon ylläpitämisestä ja jatkuvasta kehittämisestä asiakkaita varten.

Fysioterapeuttien arjessa -blogilla haluamme tarjota Sinulle mahdollisuuden kurkistaa mitä fysioterapeuttisi päässä liikkuu muulloinkin kuin vain tavatessamme: blogin tarkoituksena on mahdollistaa maailman menon ihmettelyn meidän fysioterapeuttien näkökulmasta sekä puhaltaa koulutustuulahduksia hieman syvemminkin esiin. Poimi ajatuksistamme juuri Sinua kiinnostavat aiheet, mitä julkaisemme pikkuhiljaa.