Tämä ajatus sai sysäyksensä kuinkas muutenkaan – asiakaskeskustelusta. Asiakkailta kun tuppaa tulemaan vain ja ainoastaan hyviä kysymyksiä.
Tällä kertaa kysymys kuului hieman empien:
”Miten tuota kuntosalia – kun minä olen ajatellut että minun pitäisi tehdä jotain – mutta kun mulla ei ole mitään tavoitetta. En minä tavoittele mitään lihaksia. Mutta nämä vaivani ovat merkki, että jotain pitää tehdä. Niin että voiko sinne mennä – ihan vain sen takia että saisin itselleni hyvää oloa?”
Elämäntapamuutoksia – onko niitä?
Näin alkuvuodesta, kevättä vasten, media pursuaa elämäntapamuutoksia, ohjeita, vinkkejä ja videoita. Jälleen kerran itse kukin yrittää tehdä ryhtiliikettä itsensä kanssa – ja hyvä niin! Ehkäpä olisi aika tarttua liikkumiseen – saada vaikka vatsamakkarat ulkoilemaan. Mutta miksi kiusata itseään? Mistä löytää motivaatiota?
Liikkumisen suorituskeskeisyydestä
Mitä sitä alkaisi harrastaa? Hulahula? Spinning vai pitäisikö kuitenkin ottaa tavoitteeksi juosta toukokuussa puolimaraton? Tuntuu jotenkin luotaantyöntävältä: ajatus itsestä kylänraitilla, kun parin valotolpan välin juokseminenkin tuntuu tuskalta ja etenkin nololta. Kuntosalilla tiimalasivartaloiden ja lihaskimppujen keskelle meno tuntuu kornilta – semmoinen keho, mitä joillain siellä on, tuntuu itselle kovin kaukaiselta.
Elämme suorituskeskeisyyden aikaa – työssä, kotona, sosiaalisessa elämässä ja etenkin sosiaalisessa mediassa. Kaikessa tapahduttava tulosta: nopeasti, näkyvästi, isosti, on kohahdutettava. Kaikessa on mitattavia ulkoisia tavoitteita – tämä mielestäni on hämärtänyt myös keskeisen asian liikkumisessa. Liikkuminen liitetään suorituskeskeisiin tavoitteisiin: ulkonäön muokkaamiseen, rasvaprosentin pienenemiseen, jonkin liikuntasuorituksen tavoittelemiseen. Media tietenkin korostaa tätä entisestään: VAIN NÄMÄ VIIISI LIIKETTÄ NIIN SAAT TIIMALASIVYÖTÄRÖN! ETHÄN OLE UNOHTANUT NÄITÄ PAKARALIIKKEITÄ?! TÄMÄ HARJOITUS POLTTAA RASVAA TEHOKKAIMMIN! SINÄKIN VOIT SAADA UNELMAVARTALON! 5 LAPSEN ÄITI JA FITNESSKILPAILIJA! HÄN JUOKSEE 5 MARATONIA VUODESSA!
Me olemme liikkujina erilaisia. On ihmisiä, jotka kaipaavat kovia tavoitteita ja suorituksia ja he saavat siitä buustia ja motivaatiota lähteä treenaamaan. On kuitenkin myös paljon ihmisiä, joille ulkoisiin tavoitteisiin perustuva liikkuminen tuntuu kaukaiselta ja askel tuolle kynnykselle niin isolta, että se on jo suurimmalle osalle este liikkumisen aloittamiseen. Tämä ”hiljainen massa” ei todellakaan koe omakseen maratontennareita tai pullistelevaa hauista, eikä omaa kilpailuviettiä – ei toisten eikä itsensä seurassa. Liikunta ja liikkumisen ei tarvitse tarkoittaa kaikille sitä, että haluaa nopeampi, vahvempi, kauniimpi – suoritusta. Mutta mistä ammentaa motivaatiota ovesta ulos lähtemiseen silloin, kun ei näe itseään kilvoittelemassa sen päivän suorituksilla?
Katsastus omaan kehoon – voiko se hyvin?
Kehotan jokaisen suomaan itselleen hetken ja tunnustelemaan kehoaan ja oloaan rehellisesti. Miltä kehossa tuntuu tänään ja eilen, sitä edellispäivänä? Tuntuuko kiristyksiä, kolotuksia, väsymystä? Soiko päässä viulunkieli? Soiko verenpaine korvissa? Sakkaako ajatukset jo aamusta? Oletko ollut virkeä ja iloinen? Innokas? Onko arkesi harmaata tuntematonta massaa, laahustamista tai selviytymistaistelua asiasta toiseen? Onko uuden päivän tai uuden asian vastaanottaminen raskas järkälemäinen taakka vai astutko niihin reippaasti? Miltä sinusta tuntuu liike arjessasi: onko sohvalta nouseminen kevyttä, rappusten nousu helppoa, onko viikkosiivous raskas fyysinen ponnistus, sukkia ei tahdo saada enää jalkaan ja nauhakenkien sitomiseen ei enää ylty? Miltä sinusta tuntuu kehossasi? Oikeasti?
Keho on saattanut jo pitkään lähettää hälytysmerkkejä erilaisilla oireilla ja tuntemuksilla. Oman kehon pahoinvoinnin hälytysmerkit on helppo kuitata erilaisilla selityksillä: Hartian kivuista voi syyllistää huonoja työvälineitä. Selkäkivun kuitataan suvun perintötekijöillä. Itsestä ei ehdi huolehtia, kun perhe vaatii kaiken ajan. Myös tämän hetken trendin – kehopositiivisuuden- taakse on helppo piiloutua: olla myöntämättä, että oma yli- tai alipaino ei ole enää terveellistä ja positiivista vaan rajoite, arkea hankaloittava ja terveysriski. Kehon vaivoihin ja kolotuksiin on helppo koettaa hakea syyllistä muualta ja helpotusta ”pikavoitoilla”: hierontaa, manipulaatiota, särkylääkkeitä, relaksantteja.
Tämän hetken hyvinvointiyhteiskunta on vieraannuttanut meidät liikkeestä ja liikkeen aiheuttamasta tuntemuksista. Aloittaakseen työt ei tarvitse kuin ottaa muutama askel makkarista työpöydän ääreen. Päivällisenkin saa tilattua rappusille kännykkää napsauttamalla. Toisaalta elinaikaennusteet venyvät jatkuvasti, eläkeikä karkaa ja elämänkaaren loppupäässä on pärjättävä yhä pidempään kotona. Tämän kaiken vastapuolella on yksinkertainen totuus: ihmiskeho on tehty voimaan hyvin liikkeestä. Oletko nähnyt yhtäkään eläintä: kissaa, koiraa, hevosta – joka voisi hyvin olemalla päivästä toiseen paikallaan?
Liikkumisen motivaattorina olla hyvä olo
Mitä jos tähän raskauden, kankeuden, kömpelyyden, harmauden, ja oikeastaan puutuneisuuden tunteeseen – huonoon oloon – saisi muutosta? Voisiko se olla niinkin yksinkertaista kuin liikkeen lisääminen arkeen?
Fysioterapeuttina koen, että ”hyvä olo” on mitä ahtavin asia asiakkaan oivaltaa ja silloin ollaan mitä parhaimman motivaation lähteillä. Kun ihminen rohkenee paneutua itseensä rehellisesti, ilman tekosyitä. Kun ihminen pystyy tekemään sen ensimmäisen askeleen liikkeen lisäämiseksi arkeensa ja huomaa saaneensa siitä paremman olon – silloin ollaan elämänmittaisen liikkumisen äärellä, joka kantaa sinne harmaaseen vanhuuteen. Kun on oivaltanut ja todella tuntenut itsessään tuon hyvän olon tunteen ja muutokset arkipäivässä – liikkumista tulee jatkettua ja niitä ulkoisia muutoksia tulee kaupanpäällisenä omaan tahtiin, jos on tullakseen. Viis siitä montako senttiä on vyötäröltä siihen mennessä kadonnut, viis siitä monellako kilolla hän on hauista vääntänyt. Hyvän olon oivallus on parasta liikkeessä ja liikkumisessa – ja se on loistava tavoite.
Eli
Älä hätäile – jos kuntosalitrikoot, pullistelevat rintalihakset, tiimalasivyötärö ja maratonpölyt eivät ole aivan sinun juttusi – todellakin voit liikkua matalammalla kynnyksellä, pääasia, kun alat liikkua. Sinun ei tarvitse aloittaa suorittamaan liikuntaharrastusta, vaan lisätä päivääsi liikettä. Irrota takamus sohvasta ja anna itsellesi lupa nauttia liikkeestä – ilman että podet huonommuutta.
Tämä aurinkoinen kevättalvi on mahdollisuuksia täynnä – liikkeen lisäämmiseksi arkeen! Nautitaan näistä päivistä ja sulatellaan jumeja liikkeestä nauttien!
Mervi