Uusia – vanhoja tuulia: laatua liikkeeseen, liikettä hallintaan!
Sain vihdoin päätökseen Kinetic Control (KC) opinnot. Opinnot ovat olleet -90 luvulla fysioterapeuttikoulutuksen käyneelle matka fysioterapiaan: tuolloin kuntoutuksemme kulmakivet olivat vahvista-venytä-mobilisoi (tai niin sen ainakin koin). Fysioterapeuttina olemme ammatissa, jossa koskaan emme tule valmiiksi – onneksi. Valtavaa vauhtia kehittyvän teknologian myötä maailmalla tehdään lääketieteellistä tutkimusta ja sieltä saamme yhä vaikuttavampia keinoja kuntoutukseen. KC on ollut itselleni se ”kokoava” ajatusmalli ihmisen liikkumiseen, harjoitteluun, ohjaamiseen ja ennen kaikkea liikkeen oppimiseen ja sitä myötä kuntoutumiseen.
Ihmisen liikkumisesta ymmärretään nyt kovin paljon enemmän kuin aikaisemmin: Tiedetään, että tietyn kehon osan liikettä (ja ongelmaa) ei voi tarkastella kohdennetusti; liike on ihmisessä jatkumo sekä ylöspäin että alaspäin ja faskioiden (sidekudosrakenteet) ymmärtämisen myötä yhteydet voivat olla kaikkea tältä väliltä. Tiedetään, että hyvä ja laadukas liike ei rakennu pelkästään lihasvoimasta, vaan liikkuvuudesta, koordinaatiosta ja hallinnasta; aivojen , hermojen ja kudosten välisestä herkästä yhteydestä ja tietojen vaihdosta. Tiedetään, että usein ongelmien provosoituminen on monien tekijöiden summa; ihmisellä voi olla rakenteellisia ominaisuuksia (esim. selän rakenne), jotka altistavat tietyille asioille, mutta se, että ongelma syntyy, riippuu usein esim. lapsuusajan elämästä, harrastuksista, työnkuvasta, elämäntavoista jnejne. Samanlainen altistava riskitekijä eri ihmisellä on vain riskitekijä saada ”kipu, nivelkuluma, toimintakyvyn haitta” . Toisella ihmisellä, jonka elämässä valinnat ja sattumukset sattuvat menemään oikein ei tuota ongelmia esim. polvikuluman tai selkäkivun osalta (hän on sattunut liikkumaan oikealla tavalla, sattunut ajautumaan sopivaan työnkuvaan jne) kun taas toisella ongelmat alkavat jo varhain. Tiedetään, että tuki- ja liikuntaelinten ongelmien taustalla on yleensä virheellinen kuormitus, joka ärsyttää kudoksen. Tällöin asian korjaamiseksi on korjattava liike laadukkaammaksi, jotta kuormitus saadaan kudoksilta pois eikä vaiva uusiudu. Toisaalta mitä enemmän ihmisen toiminnasta ja liikkumisesta tiedetään sitä vahvemmin kouluttautunut fysioterapeutti ymmärtää, että tiedämme varmasti edelleenkin kovin vähän ja asioilla voi olla kovin moninaiset ulottuvuudet (tieto lisää tuskaa).
Me fysioterapeutit emme voi enää hoitaa periaatteella : polvikipu > hoidan polvea ja vahvistan heikot, venytän kireät. Fysioterapeutin on lääkärin diagnoosin jälkeen kysyttävä MIKSI? Miksi tähän oikean polveen ilmaantuu kipu juostessa? Miksi tämä selkä kipeytyy aina oikealta puolelta? Miksi olkapään m. supraspinatuksen jänne tulehtuu? Miksi tämän asiakkaan vasen iskiashermo on ärsyyntynyt, vaikka magneettitutkimuksessa ei ole hermoa komprivoivia löydöksiä? Tämän vuoksi fysioterapeutti tutkii asiakkaan ensimmäisellä käynnillä ja rakentaa kuntouttavan ohjelman löydöstensä pohjalta. Valitettavasti fysioterapeutin lääkkeet ovat usein liikkeitä ja toisinpäin; liikettä ei voi korjata lääkkeellä. Ja kun lääkkeenä on liike, liikkeen oppiminen ei tapahdu välittömästi eikä oireistoon fysioterapeutilta ole luvassa nopeaa täsmäiskua, heti-kipuongelma-pois-mulle-nyt lääkettä. Fysioterapeutin käyttämät kipuhoitomenetelmät sekä lääkärin määräämät lääkitykset usein auttavat asiassa alkuun, mutta pidempiaikaista apua niistä ei saada, mikäli kipua syöttää virheellinen liikemekanismi.
Yksi fysioterapian menetelmä tutkimiseen ja kuntoutumisen ohjaamiseen on Kinetic Control, kansainvälinen tutkimis- ja terapiamenetelmä (Sarah Mottram ja Mark Comerford). Asiakkaan tarkan tutkimisen tarkoituksena on löytää liikkeestä ns. heikko (heikot) lenkit liittyen oirekuvaan; joka toisaalta sallii liikaa liikettä, mutta myös kuormittaa muita rakenteita. KC testauksen pohjalta voidaan päästä hyvinkin tarkkoihin löydöksiin esim. lihasten aktivoitumisten osalta. Onko syynä syvät nivelten liikettä tukevat lihakset, jotka toimivat alhaisilla volyymeilla, vai pinnalliset liikettä hallitsevat lihakset vai liikettä tuottavien lihasten dominointi vai kaikkien näiden sekoitusta? Voi myös olla että tutkimisessa havainnoidaan liikerajoitus, jäykkyys toisaalla (esim. lonkassa) ja liiallinen liike toisaalla (esim. selässä). Kumpi on silloin kipeä? KC ajattelun mukaan yleensä kipu on alueella missä on liikaa liikettä eli tässä tapauksessa selässä. Mutta kumpi on ollut ensin, lonkan liikerajoitus ja aiheuttanut selän hallitsemattoman liikkeen vai toisinpäin? Ja onko sillä väliä? Kun hoidamme SEKÄ liikerajoituksen ETTÄ hallitsemattoman liikkeen kuntoon ollaan jo pitkällä. Näin pääsemme jälleen siihen, että ei riitä vain liikerajoituksen mobilisointi (kuten ennen on tehty) vaan on harjoiteltava myös se toinen asia kuntoon eli liikkeen laatu 😉
Jokaisella harjoitteella on tarkoitus. Fysioterapeutin ohjaamat harjoitteet perustuvat testaukseen ja ovat yksilöllisiä ”lääkeliikkeitä”. Harjoitteiden avulla palautetaan syvien lihasten riittävän aikainen – ja riittävän pitkälle kestävä tuki liikkeelle, sekä pinnallisten tukevien että liikettä tuottavien lihasten toiminnan suhde. Kun syvät sekä pinnalliset tukevat lihakset saadaan aktivoitua toimimaan oikea-aikaisesti, jää liikettä tuottaville lihaksille resursseja liikkeen tuottamiseen ilman, että ylikuormittuvat (esim. hamstring-lihaksisto). Kireänä aistitut lihakset voivat rentoutua. Oikeanlaisella liikkeellä keholle suodaan mahdollisuus ja aikaa parantaa ”itse itsensä” , kun ärsytystä ylläpitävä virheellinen liikemekanismi saadaan harjoittelulla hallintaan.
KC ei oikeastaan ole sen ihmeellisempää kuin liikettä ja liikkeen oppimista. Liike tuotetaan aivoista ja liikkeen oppiminen täytyy tapahtua myös siellä; tarvitaan siis liikettä, aistimista, tuntemista – ja toistoja. Ja vielä; pelkkä vahva yksittäinen lihas ei riitä. Ei riitä, että treenaat vatsalihaksia isoilla painoilla, ei riitä että treenaat olkapään ulkokiertäjää vahvaksi kuminauhalla, ei riitä että treenaat pakarat pulleiksi – ellet opeta niitä hoitamaan hommaansa liikkeessä. Karkeasti ottaen, jos mietimme vatsalihaksia, mihin tarvitsemme niitä arjessa? Kuinka usein nousemme makuulta istumaan taakan kanssa (vrt. vatsalihasten painoharjoittelu), vai olisiko vatsalihasten päätarkoitus kuitenkin hallita pystyasentoamme jarruttamalla selän liiallisia liikkeitä. Pelkkä vatsalihasten vahvuus ei ole selkäongelmissa ratkaisevaa vaan se, että ne osaavat tehdä hommansa oikein.
Milloin KC? – Jos Sinulla on: Toistuva tuki- ja liikuntaelinten ongelma, (selkä-, jalka-, polvi-, nilkka-,lonkka-, olkakipu). Olet saattanut käydä muissa hoidoissa (hieronta, jäsenkorjaus, akupunktio, kipulääkkeet, kortisoni jne), joista olet saanut hetkeksi apua, mutta vaiva palaa taas uudelleen? Tällöin KC voi olla yksi hyvä lähestymistapa kuntoutumisen alkuun. Kinetic Control sopii lähes kaikille, jotka ovat itse valmiita tekemään töitä ja sopii erityisen hyvin myös esimerkiksi urheilijoiden ja kuntoilijoiden tekniikkaongelmiin. Fysioterapian kautta helpotus vaivaan ei tule ”pilleri-suuhun” periaatteella, mutta on hyvin palkitsevaa kun tilanne alkaa mennä eteenpäin ja harjoituksissa voidaan siirtyä vaativimpiin osioihin.
Ja sitten taas…meitä ihmisiä, vaivoja ja elämäntilanteita on moneen lähtöön eikä KC:kaan aina ole se paras vaihtoehto. Onneksi meillä fysioterapeuteilla on myös muita työkaluja plakkarissa; sitähän varten me koulutuksia käymme! Voimme lähestyä asiaa eri suunnista, mikä kenenkin asiakkaan kanssa on kulloinkin otollista.
Voit tutustua aiheeseen lisää www.kineticcontrol.com
…… Terveisin, Mervi
