Blogirintamalla on ollut hiljaista ja tästä kohteliaita kommentteja olemmekin pariin otteeseen saaneet 🙂 Aktiiviset seuraajamme tietänevät syyn – Kuntokamarin laajentumisprojektin viimeinen vuosi vei asiakastyön ohessa kaiken ylimääräisen liikenevän aikamme ja energiamme: se meinasi hukuttaa myös kirjoittamisen palomme. Enimpien pölyjen laskeuduttua voinemme hieman avata ajatustemme arkkua ja päästää uudelleen blogimme lentoon.

Oi jos lottovoiton saisin?

Eihän siitä ole kuin muutama vuosi; kahvitauolla haaveilimme yhdessä lottovoitosta. Mitä kukin tekisimme, jos miljoonat tipahtaisivat taskuun? Silloin yksi meistä tuli sanoneeksi, ettei osaisi olla tekemättä töitä, mutta haluaisi perustaa kuntosalin – sellaisen, jossa olisi huomioitu erityisesti seniorit ja liikuntarajoitteiset, mutta jossa myös tavallisen, arkiliikkujan olisi helppo ja mutkaton omaa kuntoaan vaalia. Ja, että salilla saisimme jakaa sitä ammattiosaamista, mitä meillä fysioterapeutteina on. Saisimme auttaa ihmisiä ikään, sukupuoleen tai vaivaan katsomatta LIIKKUMAAN JA PYSYMÄÄN LIIKKEELLÄ PITKÄÄN! Voi näitä unelmia! Ja kuinka tuon unelman tulikin lausuneeksi meistä se yrittäjäpuolisko, joka lähtökohtaisesti suhtautuu uudistuksiin pessimistisesti jarrupoljinta pohjaan polkien.

Tuhannen taalan paikka

Tuolloin muutama vuosi sitten, sote-keskustelu oli ollut jo hyvän aikaa käynnissä. Pienen yksityisen terveysalan yrityksen tulevaisuus tuntui olevan ”isoon kirkon” päättäjien käsissä. Tulevaisuudesta ei tiennyt – ei silloin, eikä nyt. Valtakunnassa on koko ajan puhuttu terveyspalvelujen yksityistämisestä. Harvinaisen selväksi on tullut, että pienillä itsenäisillä yrityksillä ei uudistuksissa tahdo olla jalansijaa. Vaatimukset sopimuksiin tulevat olemaan kovia – vain suuri voi pärjätä tässä kilpailutuksessa, mutta millaisin tuloksin? Herrain peliä – sanoisinko? Erilaiset työryhmien lausumat alkoivat viestiä: sotessa muuttuisi koko terveydenhuollon kenttä. Lääkärin lähetekäytäntö fysioterapiaan loppuisi? Kela-korvaukset loppuisi? Miten käy Kelan kuntoutuspäätösten? Raakaa priorisointia; Ketä kannattaa kuntouttaa? Kehen panostetaan? Asiakkaiden ja fysioterapeuttin arjen ponnistelut asiakkaan pysymiseksi kotihoitoisena eivät riitä. On tultava tulosta! On tultava kehitystä! Ja mahdollisimman halvalla. Sanotaan, että asiakkaille tulee valinnanvapaus; julkinen- ja yksityinen sektori olisivat tasaveroisia palvelunjärjestäjiä. ”Whaaat ??”. Yksityisen toimijan on katettava asiakkaista saatavilla tuloilla kaikki – ihan kaikki. Mitä tapahtuu, jos julkinen sektori ylittää budjetin? Meneekö se konkurssiin? No ei, kun sitten laaditaan lisäbudjetti ja siirretään varoja toisaalta. Millään ei ole väliä, kuin hinnalla. Ei edes lopputuloksella. Tuska oman ammatin ja valtakunnan terveydenhuollon järjestelmän puolesta on päivittäistä, mutta syvempää on tuska seurata miten järjestelmä kohtelee yhä rankemmin niitä, jotka ovat heikoimmilla; vammaisia ja vanhuksia.

Hatara ajatus oli alkanut kuitenkin itää – ammattia ja ammatitaitoa meiltä eikä kukaan voi viedä pois, kävi sotessa kuinka kävi. Voisiko sitä jotenkin jalostaa? Olisi ehkä aika perustaa seuraava yrityksen toiminnan kulmakivi.

Kahvipöytäkeskustelusta ei kulunut kauankaan, kun meille tehtiin tarjous. Tarjous, joka oli ”tuhannen taalan paikka” tyyliin nyt tai ei koskaan. Seinän takana olevat yrittäjät olivat myymässä omaa yli 100 neliön tilaansa ja kysäisivät olisiko meillä tiloille tarvetta. Voi apua! Tarjous oli enemmän kuin houkutteleva – puhtaat, uudehkot tilat aivan seinän takana, johon voisimme laajentua kohtuullisen pienin remontein. Joku viisas on joskus lausunut: ”aina täytyy haaveilla”. Ja nyt tuo haave alkoi muodostua konkreettiseksi – vaikka tarkoittikin tavallaan käänteistä lottovoittoa :/. Taas, kuten Fysiopulssin alussakin, kaksi maalaisjärkistä fysioterapeuttinaista otti laskimet käteen ja alkoivat pykätä haaveitaan luvuiksi. Haave muuttui ehkäksi – ehkä pikkuhiljaa jos:ksi – ja jos lopulta kyllä:ksi hienoisella riskillä kuorrutettuna.

Periksiantamattomalla ja perusteellisella projektisuunnittelulla ja itsepäisyydellä teimme sen mahdolliseksi, mitä pienessä maalaiskunnassa varmasti on katsottu tuhoon tuomituksi. Ilman kehuskelua, mutta pienellä ylpeydellä voimme kertoa, että kahden naisen ”nyrkkipaja” on 13 vuoden aikana jalostunut 5 fysioterapeutin laadukkaaksi fysioterapialaitokseksi – sisältäen nyt myös viimeisintä teknologiaa olevan älykuntosalin. Erään arvokkaan vanhan herran ihmettelevin sanoin; ”ja kaikki tämä käsillä tehdyllä työllä saatu aikaan”. Niinpä. Miksi? Miksi? Olisimmehan voineet jatkaa samalla tavalla? Helpommalla elämällä? Olla käyttämättä varoja massiiviseen investointiin? Me olemme yrittäjiä. Emme osaisi olla tekemättä. Inhoamme laakereillamme lepäämistä. Työhön leipääntymistä pelkäämme ylikaiken. Terveysalalle hakeutuvat ihmiset ovat alalla pääosin intohimosta, halusta auttaa, halusta viedä ihmisiä eteenpäin. Palkat eivät fysioterapeutiksi houkuttele, halu alalle on sisäsyntyistä. Tuota paloa emme halunneet sammuttaa, vaan mennä eteenpäin.

Huipputiimin trossausta silläkin uhalla, että pohjanmaalla on vaarallista olla ”ylypiä”

Meillä on ollut Sarin kanssa vahva tiimi alusta lähtien. Erilaisuutemme tekee meistä vahvan: kummallakin on oma luonteensa ja vahvuutensa, silti luonteemme taipuvat myös kompromisseihin. Yhteinen vahva visio jo Fysiopulssin perustamisajoilta on kantanut ja kantaa yritystämme edelleen.  onneksemme löytäneet oikeanlaiset eri alojen ammattilaiset ympärillemme, joilta olemme saaneet apua yrittäjyyden alkuajoilta lähtien. Sillä, vaikka voimme sanoa olevamme ammatissamme hyviä, niin yrittäjinä meidän on pitänyt mennä persus edellä puuhun eikä latvaa taida vieläkään näkyä. Huipputiimi on kasvanut hiljalleen, olemme saaneet ympärillemme kolme loistavaa työntekijää, jotka ovat uskaltaneet ottaa riskin tulla kahden naisen yritykseen töihin. Ja nuo kolme ovat kyllä niin meidän työperhettä – niinkuin ovat olleet jokainen Fysiopulssin matkanvarrella meillä töitä tehneet. Parhaat olemme saaneet valita!

Pieni intensiivinen työyhteisö on aina lujilla, kun työpaikalla isot asiat muuttuvat. Muutosstressi ei koske vain yrittäjiä, yhtälailla se koskettaa ja heijastuu työntekijöihin. Muutos on kuitenkin helpompi ottaa vastaan, kun saa olla jotenkin osa projektia, toteutusta. Kuntokamarin ensimmäinen yhteinen suunnittelupalaveri hoidettiin Uumajan laivan kabinetissa; meidän kaikkien tehtävänä oli ollut tehdä omat haave- ja unelmakartat uusien tilojen käyttöä koskien. Omia suunnitelmia oli tarkoin varjeltu salassa. Esitysten lävähtäessä pöydälle, oli selvää, että suunitelmat veivät meitä vahvasti kohti yhteistä unelmaa. Kuntokamari -nimi oli kahdessa suunitelmassa juuri samanlainen – ei tarvinne mainita, keiden suunitelmissa nimet olivat samanlaiset.

HURahtaminen ÄLYkuntosaliin

Tulevan Kuntokamarin toiminnan sisältö alkoi hahmottua ja liiketoimintasuunnitelma kirkastua. Kuntokamari tulisi jalostamaan meidän ammattitaidon entistä paremmin asiakkaiden käyttöön ja kuntoutumisella olisi jatkumoa. Kaiken keskiössä on kaikenikäisten ihmisten omatoiminen liikkuminen ja aktivoituminen – liikkumista rajoitteista huolimatta, tai ilman niitä. Rajoitteiden kanssa me fysioterapeutit voimme auttaa ja etsiä ratkaisuja.

Miksi kuntosali? Yhteiskunnassa on tiedostettu tulevaisuuden ongelmat: väestön ikääntyminen, elinaikaennusteen kasvaminen, vaatimus mahdollisimman pitkään kotona asumisesta sekä työikäisen väestön huonovointisuus. Lisäksi joka ammattialaa ja jokaisen arkielämää koskettavat digitalisaation ja nykyjan ”helpon elämän” tuomat fyysiset haasteet – turha sitä on kieltää! Olemme sen tosiasian edessä, että arki-ihmisen on alettava liikkua ja vahvistaa kroppaansa, muutoin maan vetovoima vetää nenän maahan ennen aikojaan. Lihasvoima on asia, mikä nykyihmisellä ei saa luontaista ärsykettä samoissa määrin kuin aikaisemmilla sukupolvilla. Lihasvoima on puolestaan yhteydessä kehon kannatteluun, liikkeen tuottamiseen tai hallitsemiseen. Lihasvoiman yhteys ikääntyvien tasapainoon, toimintakykyyn ja kotona pärjäämiseen on kiistaton. Etenkin kaupungeissa on paljon kuntosalitarjontaa. Suurin osa kuntosaleista kuitenkin houkuttelevat asiakkaita, jotka treenaavat kovaa, tavoitteellisesti tai ovat isojen elämäntapamuutosten käännekohdissa. Tämä asiakasryhmä on kuitenkin vain pieni osa meistä kaikista, jotka liikettä tarvitsevat. Suurin osa ihmisistä jättää ylittämättä kuntosalin kynnyksen, koska se on niin korkea; pitääkö sielä olla trikoot päällä, jaksaa paljon, mitä jos en osaakaan, mitä jos sattuukin jotain, mitä jos en halua tehdä kovaa harjoittelua, haluan vain tehdä perusharjoittelua jolla huollaan kroppaani? Älykuntosali vastaa siihen arki-ihmisen ja arkiliikkujan tarpeisiin. Fysioterapeutin ammattiaidolla olemme saatavissa, mikäli kompastuskiviä liikkumisen varrella tulee. Jos haasteita on jo aloittaessa, niin tuuppaamme lempeästi alkuun.

Kokkolalainen HUR -älykuntosalilaitteiden valmistaja vakuutti meidät referensseillään. Tehdas- ja kuntosalivierailukäynti vahvisti päätöstämme laitevalinnasta. HUR laitteiden paineilmavastus tuntuu myös paljon kuntosalilla käyneen ”käteen” erikoisen mukavalta. Laitteiden saavutettavuus ja liikeradat ovat suomalaiseen kehoon sopivia. Juuri äly tekee salistamme erityisen – harjoittelusta saa halutessaan todella helppoa. Tässä, jos jossakin, älyn käyttö on järkevää (myös Laihialla 😉 – perusharjoitusohjelma voidaan luoda älyrannekkeelle, joka säätää sinulle omat säätösi ja vastuksesi halutun mukaisesti. Näytät vain rannekkeen laitteelle ja harjoittelet. Sinun ei tarvitse muistella, millä vastuksella teit viimeksi, missä asennossa selkänoja pitikään olla, kuinka monta toistoa sinun pitikään tehdä tai kuinka monta olitkaan jo tehnyt? Harjoitusohjelma voidaan ohjelmoida siten, että se huolehtii etenemisestä – ettet jauha samoja vastuksia vuositolkulla pääsemättä mihinkään. Pystyt itse seurata kehittymistäsi ja harjoitteluasi omalta koneeltasi. Tokikin hintalappu kotimaisen valmistajan laitteissa oli raskaampi kuin ulkomaisen valmistajan. Muuta niinkuin yrittäjä toivoisi paikallista kannattettavan, mekin näimme kotimaisuuden yhtenä ostopäätökseen vaikuttavana tekijänä.

Kiitollisena kaiken uuden äärellä

Syyskuun alun avajaistet tuntuivat tulevan juosten vastaan, vaikka valmistautumista oli tehty hyvin jo ennakkoon. Meille jokaiselle täälä Fysiopulssissa oli haasteellista omaksua alati kiihtyvällä vauhdilla uutta asiaa laitteiden, ohjelmoinnin, palvelukäytänteiden ja itse toimintojenkin suhteen, puhumattakaan markkinoinnista ja muista kommervenkeistä. Mutta sitähän pienyrittäjyys parhaillaan on – kukaan ei sano, kuinka joku asia pitäisi järjestää, vaan itse saimme luoda palvelukäytänteet sellaisiksi kuin parhaimmiksi näimme. Alussa varmasti tuli kompasteltuakin, mutta näppärä korjaa virheensä. 5 henkinen tiimimme on siitä hyvä, että meitä on porukassa 5 erilaista, erilaisin vahvuuksin. Kun sen ymmärtää, että itse ei aina tarvitse osata ja tietää kaikkea – yrittäjänäkään.

Kohta puoli vuotta Kuntokamarin HURinoiden oltua asiakkaiden käytössä, voimme sanoa, että päällimäinen tunne on kiitollisuus. Kiitollisuus eteenpäin menevästä, mutta pystyssä pitävästä ja hurtilla huumorilla höystetystä työyhteisöstä. Työyhteisö joka kirjaimellisesti on tukiverkko. Suurimpana meillä kaikilla kuitenkin on kiitollisuuden tunne teistä hyvät asiakkaat! Te, jotka ennakkoluulottomasti olette lähteneet tähän meidän ÄLYhyvään liikkumisen matkaamme mukaan. Ammatti-ihmisenä, fysioterapeuttina, koen todella suurta kiitollisuutta ja ylpeyttä, kun Kuntokamarin ovesta rohkenee tulla uusi ihminen tutustumaan paikkaan sanoin: ”minä en koskaan ole kuntosalilla käynyt, enkä tiedä, enkä osaa mitään”. Se, että näillä sanoilla rohkenee tulla paikkaan tutustumaan, on suurimman liikkumisen kynnyksen ylittänyt, Toivoaksemme tuo kynnys Kuntokamarilla on mahdollisimman matala. Kuntokamarilla ei ole huonoa harjoittelijaa – kaikki liike on eteenpäin tuli sitä usein tai harvoin, nopeasti tai hitaasti, vähän tai paljon.

HUR Oy:n sanoin; ”Voima kuuluu kaikille”, mutta me haluaisimme lisätä, että ”liike kuuluu kaikille”!

Näillä ajatuksin, olkoon blogitaipaleemme jälleen viritelty käyntiin. Pysykäähän kanavilla!

Mervi