Perusta sinäkin oma Blogaaja.fi blogi ilmaiseksi >>
Ilmainen sähkön kilpailutus netissä - Sähköt.net

Äidin kehon parhaaksi

Äitiys – kehon luonnollinen prosessi

Naisen keho mukautuu uskomattomasti raskauteen, synnytykseen ja lapsen hoitoon ja luonto ohjaa tätä prosessia vahvasti.

Odotusaikana naisen vartalossa alkavat luonnon ohjaamat muutokset hormonitasolta lähtien, jotta lapsen kasvaminen kohdussa ja myöhemmin syntyminen on mahdollista. Joskus kuitenkin kehon toiminnassa ilmenee haasteita, joihin tulevan äidin kannattaa hakea apua. Näitä ovat tyypillisimmin kasvavan vatsan myötä painopisteen muuttuminen ja siihen liittyvät selkä ja hartiavaivat, mutta myös hormonitoiminnan muutoksista johtuvat liitoskivut. Nämä ovat luonnollisia muutoksia, mutta osalla äideistä muutokset ovat hankalia. Näitä voidaan helpottaa joskus käsittelyin mutta liikkuvan kehon ongelmissa ratkaisu löytyy usein liikkeestä ja sen pienistä muutoksista. Odotusaikana ei liikkumista tarvitse äidin välttää tai pelätä. Päinvastoin, äidin keho joutuu synnytyksessä varsin kovaan fyysiseen suoritukseen, jota maratoniksikin verrataan: kuka lähtee maratonille harjoittelematta? Kehoa saa ja pitää kuormittaa, jotta äiti jaksaa synnytyksen mutta toisaalta myös vauva-arjen kotona kantamisineen, syöttöineeen kaikkineen.  Fyysisten muutosten tuomat haasteet odotusajan liikkumiseen on hyvä kuitenkin ottaa huomioon ja äitiysyfysioterapiassa voidaan miettiä oman liikkumisen tai jopa harjoitusohjelman tarpeelliset mukauttamiset. Harjoittelun mukauttaminen on tarpeen myöskin ennalta ehkäisevällä näkökulmalla synnytyksen jälkeiseen elämään, jotta toipuminen ja paluu liikkumiseen olisi mutkattomampaa. Odotusaikana mukautetaan liikkeitä erityisesti lantionpohjaa ja vatsan jännesauman kuormitusta huomioiden.

Synnytyksen jälkeen luonto auttaa äitiä palautumaan synnytyksestä; hoppua ja huolta ei äidin omasta kehostaan tarvitse kantaa.  Joskus toipumisessa on kuitenkin syystä tai toisesta ongelmia tai viiveitä, joihin äitiysfysioterapiassa paneudutaan. Synnytyksen jälkeen kehon toipumisessa ja takaisin liikkuvaan elämäntapaan palaamista voi hankaloittaa esimerkiksi lantionpohjan tai/ja erkauman viivästynyt toipuminen. Näihin liittyy monesti erilaisia selkä ja lantiovaivoja. Äitiysfysioterapiassa autetaan äiti taas toimivan kehon polulle ja liikkumisen pariin. Äitiysfysioterapiassa voidaan myös tarkistaa missä vaiheessa kehosi palautuminen on ja voidaan mukauttaa harjoitteluohjelmaasi sen mukaan.

Äitiysfysioterapiaa ja äitiysliikuntavalmennusta

Yhä edelleen äidit kokevat, että synnytyksen jälkeen ”äidit unohdetaan” ja huomio kiinnittyy vauvan kasvuun ja hyvinvointiin. Äiti jää monesti yksin oman kehon kanssa, sen muutosten ja sen ongelmien kanssa. Viime vuosina on Suomessakin alkanut laajentua äitiysfysioterapiakoulutus ja palveluja on yhä paremmin äideille saatavilla. Äitiysfysioterapiassa keskiössä on äiti ja äidin keho – kuntoutuksessa on tunnistettava ja osattava ottaa huomioon sekä raskauden että synnytyksen ja sen jälkeiset kehon fysiologiset prosessit. Lähes yhtä tärkeätä on kuitenkin huomioida äiti hänen elämäntilanteensa ympäröimänä – mitkä ovat ne voimavarat ja mahdollisuudet johon pohjataan askelmerkit äidille oman kehon kanssa toimeen tulemiseksi.

Itse teen työssäni sekä fysioterapiaa ja nyt myös äitiysliikuntavalmennusta (äitiysliikunta akatemia). Karkeasti jaoteltuna voisi sanoa, että äitiysfysioterapeutille kannattaa hakeutua nimenomaan erilaisten mieltä painavien oireiden kanssa kuntoutus- / terveydenhoitonäkökulmalla. Äitiysliikuntavalmennuksessa sen sijaan voidaan enemmänkin huomioida äidin liikkumista ja sen soveltamista odotusaikaan /synnytyksen jälkeiseen aikaan ja tukea valmennuksella portaittaista paluuta liikunnalliseen arkeen tai omaan lajiin. Käytännössä omassa työssäni raja on kuitenkin erittäin häilyvä – eikä se ole tärkeätä mitä kautta hakeudut ohjaukseen.

Äitiysfysioterapiasta saat lääkärin lähetteellä Kela-korvausta mutta muutoin lähete ei ole välttämätön! Ohjauksiin meillä käyvät myös erilaiset työhyvinvointimaksuvälineet (mm. ePassi, Smartum, Eazybrake, Edenred, Tyky).

Milloin on järkevintä hakeutua vastaanotolle!

Itselle fysioterapeuttina mieluisinta olisi tavata äiti jo odotusaikana, vaikka isoja haasteita ei olisikaan. Odotusaikana opetellaan käyttämään lantionpohjan lihaksia ja erityisesti synnytystä silmällä pitäen voidaan hakea erilaisia keinoja lantionpohjan rentoutukseen. Myös lantiota ja selkää tukevat harjoitteet ovat tärkeitä, kun raskaus edetessään löystyttää liitoksia. Lisäksi, kun perusharjoitteet ovat jo tuttuja, tiedät mitä tehdä synnytyksen jälkeen!  Synnytys ja vauva-arki on iso mullistus perheessä  ja siinä mylläkässä alkaa myös äidin toipuminen. Niinkuin edellä totesin, äidillä ei ole kiire.  Mikäli synnytyksen jälkeen ei äidillä ole erityisiä ongelmia kehon kanssa, voi äitiysfysioterapeutin käyntiä odottaa suunnilleen jälkitarkastuksen paikkeille 2-3kk synnytyksestä. Siihen mennessä äidin kehossa on tapahtunut paljon spontaania palautumista ja silloin voidaan katsastaa, missä vaiheessa toipuminen on ja tarvitseeko äiti lisäksi jotain harjoitteita vaikkapa erkauman tai lantionpohjan kuntoutumisen vauhdittamiseksi. Samalla voidaan miettiä miten liikuntapuolella äiti voi edetä. Toisaalta, jos heti synnytyksen jälkeen on kovasti ongelmia – mikään ei estä hakeutumasta äitiysfysioterapeutin pakeille heti.

Joskus, tai oikeastaan aika useinkin odotusaika ja synnytyksen jälkeinen elämä on hektistä perheen, työn ja muun elämän yhteensovittamisen, myllytyksen aikaa eikä nainen ehdi paneutua omaan kehoonsa. Sitten, kun hektisimmät vuodet ovat ohi ja alkaa löytyä taas aikaa itselleen, saattaa kehon haasteet tulla esiin. Äitiysfysioterapiaan voi hakeutua AINA ikään katsomatta, etenkin jos haasteita on keskivartalon, lantionpohjan, selän ja lantion alueella. Eikä tarvitse edes olla äiti 😊 Äitiysfysioterapia voi olla reitti millä pääset tutustumaan omaan toimivaan keskivartaloosi ja saat uusia ajatuksia liikkumiseesi.

 

 

Hyvää äitienpäivää 2021 kaikille tuleville, oleville ja vähän jo vanhemmillekin äideille !

 

Terkuin Mervi

Hyvää naistenpäivää – ja hyvää ryhtiä lantionpohjasta!

Sain kollegoilta pyynnön kirjoitella asiaa lantionpohjasta naistenpäivän kunniaksi. Ei sen puoleen, onhan lantionpohjan lihaksisto miehilläkin yhtä tärkeässä merkityksessä. Tällä kertaan otan lantionpohjaan tuttujen virtsankarkailu- ja laskeumaoireiden sijaan hieman erilaisen ja meitä useimpia koskettavan näkökulman: lantionpohja ryhtilihaksistona!

Ei ihan pieni lihaksisto

Lantionpohjan lihaksisto on mielestäni jopa yllättäin iso lihasryhmä muodostaen pohjan meidän keskikeholle ja sisäelimille.

Lantio edestä                Lantio ylhäältä

Nimensä mukainen lantion pohja

 

Lihaksia on useampia ja useassa kerroksessa. Hieman osviittaa, missä ja miten laajasta lihasryhmästä on kyse, saat seuraavalla harjoituksella:

Istu kohtuu kovalla tuolilla (esim. keittiöntuoli), jotta saat tuntumaa lantion luisista maamerkeistä. Ryhdistä itseäsi siten, että saat tuntuman istuinkyhmyjesi päälle (molempien pakaroiden alla). Voit vielä tunnustella niitä kallistelemalla painoa sivulta sivulle. Nyt, kun tunnistat istuinkyhmysi, niin tiedät, että lantionpohjan lihakset kattavat tuon istuinkyhmyjen välisen koko alueen. Jatka harjoitusta siten, että kallistat lantiota voimakkaasti taakse (selkä pyöristykseen) jolloin tunnet painon kääntyvän istuinkyhmyjen päältä takaosaan lähes häntäluun päälle. Rullaa tästä paino takaisin istuinkyhmyille ja siitä sitten kallistaen lantiota eteen, jolloin tunnet, että paino kääntyy istuinkyhmyillä lantion etupuolelle kohti häpyluuta (ja selkä kääntyy voimakkaaseen notkoon). Jos nyt otat ajatuksen tuonne häntäluun – ja etupuolen häpyluun väliseen tilaan – lantionpohjan lihakset kattavat etu/takasuunnassa koko tuon alueen. Aika iso alue vai mitä?? Ei siis ole kyse ihan pienestä asiasta.

Ryhdin ja vahvan syvän tuen perusta

Lantionpohjan ongelmat tiedetään liittyvän tavallisimmin virtsan/ulosteen/ilman karkailuun ja laskeumiin. Eli tilanteet silloin, kun lantionpohjan lihaksisto ei jaksa kannatella sisäelimiä kuten kohtua/virtsarakkoa. Lisäksi lantionpohjassa voi olla voimakkaita kipu- ja ylijännitystiloja omine oireineen. Lantionpohjan lihaksiston osuus syvän keskivartalon tuen aikaansaamisessa kuitenkin monesti unohtuu – tai se on liian helppo sivuuttaa. Silti fysioterapeutin vastaanotolla on päivittäin asiakkaita, joilla esimerkiksi selkä-, niska-, vatsa- tai lonkkaoire, on heijastumaa kehon huonosta kannattelusta: ryhdistä. Toisaalta yhä useampi tietää keskivartalon merkityksen, mutta ei tahdo saada tuntumaa ja kunnon hallintaa keskivartaloon.

Lantionpohjan lihaksisto muodostaa meidän keskivartalon korsetille pohjan. Anatomisesti lantionpohja ei ole erillinen muista lihaksista eikä toimi yksinään. Lantionpohjasta on lihas- ja lihaskalvoyhteydet mm. syvään poikittaiseen vatsalihakseen, joka tunnetaan jo hyvin ryhdin ylläpitäjänä. Tarkoittaa siis sitä, että supistuessaan lantionpohja aktivoi myös poikittaista vatsalihasta (ja päinvastoin).

Pallea ja lantionpohja

Pallean ja lantionpohjan yhteistyö hengityksessä

Sylinterin pohjalla lantionpohjan lihaksisto rentoutuessaan liikkuu alas ja supistuessaan ylös. Samoin tekee sen vastinkappale sylinterin yläosassa pallea – joka niin ikään toimii alas/ylös suuntaan sisäänhengitys / uloshengitysvaiheessa. Hyvässä tilanteessa lantiopohja ja pallea eli hengitys toimivat samansuuntaisesti kuin ”mäntä”. Sisäänhengityksellä (SH) pallea liikkuu alas – lantionpohja rentoutuu, uloshengityksellä (UH) pallea kohoaa – lantionpohja supistuu. Tämä on ehkä kaikkein vaikein, mutta yksinkertaisuudessaan lopulta helppo asia lantionpohjan ja siihen liittyvien ongelmien kuntoutuksessa.  Nämä kolme asiaa – eli lantionpohja, syvä poikittainen vatsalihas ja hengitys muodostavat tärkeimmän kolmikon vahvan syvän keskivartalotuen aktivoitumiselle. Näiden lisäksi ympäriltä mukaan tulevat syvät selän kiertäjät (multifidukset) sekä sitten keskikerroksen sisemmät ja ulommat vinot vatsalihakset ja pinnallisimpina ja viimeisenä suora vatsalihas.

Haen tässä sitä, että lantionpohja on paitsi tärkeä varsinaisen lantionpohjan toiminnoille, niin se on äärimmäisen tärkeä osa kehomme syvää tukea. Se, että sinulla ei ole virtsankarkailua, ei tarkoita sitä, että lantionpohjan voisi unohtaa. Ilman lantionpohjan oikeanlaista, oikeansuuntaista ja oikea-aikaista toimintaa syvää tukea ei tahdo saada aikaiseksi. Jos youtuben keskivartalon treenivideoista huolimatta vatsa ei pienene, et saa tuntumaa keskivartaloon, et jaksa ylläpitää hyvää ryhtiä, et saa ”ymmärrystä” mitä syvä tuki tarkoittaa ja tuntuu, selkävaivat toistuvat – voi olla syy aloittaa treenit vielä hieman alempaa ja syvempää – lantionpohjasta. Liian usein korsettia koetetaan saada kuntoon lankuilla ja rutistuksilla (pinnallinen vatsalihasten kerros). Samalla unohdetaan se syvin kerros – lantionpohja, syvä vatsalihas ja näiden toiminta hengityksen (pallean) kanssa. Itse asiassa, kun lantionpohjan tuki löytyy hyvän asennon ylläpidolle, hengitys vapautuu. Korsettia on monesti koetettu pitää yllä liialllisella vatsalihasten aktivoinnilla siten, että vatsaa ylijännitetään pinnallisiin vatsalihaksiin saakka. Tällöin tarpeettoman kova vatsalihaskontrolli sulkeekin vapaata hengitystä pois. Tuloksena on silloin kireä ja heikosti toimiva keskivartalo.

Mitä kuuluu omalle lantionpohjalle?

Olisiko kaunis ja helppo kehon asento tarpeeksi hyvä motivaattori tutkaista miten oma lantionpohja toimii? Lantionpohjan toiminnassa saattaa olla ongelmia vaikka olisit hyvinkin liikunnallinen. Kyse ei välttämättä ole pelkästään heikkoudesta vaan aktivoitumisjärjestyksestä. Monesti keskivartalon tukeen aktivoituu ensimmäisenä vatsalihakset ja vasta sitten lantionpohja. Tällöin lantionpohjan on vaikea enää vastustaa ylhäältä tulevaa painetta ja lantionpohjan voi olla vaikea jopa supistua. Jos lantionpohja ei pysty enää kunnolla supistua – mitä tekee silloin poikittainen vatsalihas?

Jotta lantionpohjasta saadaan oikeanlainen tuki, on oleellista 1) lantionpohja aktivoituu tai aktivoidaan aina ensin ennen muuta liikettä 2) supistus löytyy oikeasta paikasta – ei pakaroista, reisistä, vatsasta vaan nimenomaan sieltä istuinkyhmyjen välistä 3) supistuksen oikea suunta sisään/ylös – imu kohti napaa/navan taakse 4) älä pidätä hengitystä

Alla muutama harjoitus tutustumisharjoitusta oman lantionpohjan ja syvän lihaksiston toimintaan

  1. Selinmakuulla, jalat koukussa. Voit tutustua tuohon lantion luiden väliseen alueeseen tunnustelemalla istuinkyhmyt, häpyluun ja häntäluun käsin. Kun asetat kämmenen jalkojen väliin – lihaksisto jää suurin piirtein kämmenesi alle.
    Lantionpohja ja istuinkyhmyt

    Lantionpohja ja istuinkyhmyt

    Häpyluusta häntäluuhun

    Häpyluusta häntäluuhun

    Lantionpohjan koko

    Lantionpohjan lihaksisto kämmenen alla

  2. Selinmakuulla, jalat koukussa. Aseta sormet ulkoisten häpyhuulien päälle pehmeästi, mutta kuitenkin siten, että tunnet ihon pinnan napakasti. Tee oma supistus – tunnetko lantionpohjan kohoavan hieman ylös kohti napaa? Emättimen aukko menee hieman suppuun kuten tunnet peräaukonkin supistuvan. Jos sen sijaan tunnet sormiisi ennemminkin työntymisen ulospäin tai emättimen aukon aukeavan (voit tarkistaa myös peilillä) supistus menee väärään suuntaan.
  3. Kun löydät sormien/peilin avulle supistuksen sisään ylös – tee kevyt supistus ja tarkista vielä, pystytkö pitämään supistuksen hengityksen aikana.
  4. Hengitys lantionpohjalla: Selinmakuulla, jalat koukussa. Sisäänhengitys – keskivartalo, lantionpohja rentoutuu, uloshengitys – supista lantionpohjaa sisään ylös. Toista hengityksen tahtiin. Kun osaat tehdä makuulla, kokeile istuen ja seisten.

Lantionpohja osaksi arjen ryhtiä ja liikettä

Kun lantionpohjan supistus löytyy oikeaan suuntaan ja hengityksen tahtiin huomioi kehosi yleisasentoa pitkin päivää. Ryhdistä kehoa lantionpohjasta lähtien hengitys vapauttaen – on hyvä keskivartalon harjoitus ja kehon kannattelu tulee helpommaksi pikkuhiljaa. Huomaat kenties, että syvän tuen aktivoinnilla, sinun on helpompi hengittää, hartiat rentoutuvat, niska rentoutuu ja rentous heijastuu jopa purentaan saakka. Kun treenaat, aloita harjoitellessasi syvän tuen aktivointi AINA lantionpohjasta ennen muuta treeniliikettä esim. kyykkäystä, jalkaprässiä, pystypunnerrusta, vatsalihasliikettä.

Silloin, kun kehossa on mitä tahansa hämminkiä: selkäkipua, lonkkakipua, virtsankarkailua, erkaumaa – ei lantionpohjan löytyminen ja oikeanlainen aktiovointi muiden syvien tukilihasten kanssa ole aina helppoa. Silloin kannattaa hakeutua fysioterapeutin ohjaukseen. Harjoitteluun ja aktivaation löytymiseen fysioterapeutilla on monia eri keinoja ja tapoja. Näillä voit kuitenkin hieman ”testata” itseäsi ja saada syventävää ajatusta omaan harjoitteluusi.

Tässä siis pohdintaa lantionpohjasta yhdestä näkökulmasta – ihmisen keho kun ei ole mustavalkoinen vaan niin kovin moniulotteinen 🙂

Terkuin Mervi

Liikkumisen tavoitteena vain hyvä olo?

Tämä ajatus sai sysäyksensä kuinkas muutenkaan – asiakaskeskustelusta. Asiakkailta kun tuppaa tulemaan vain ja ainoastaan hyviä kysymyksiä.

Tällä kertaa kysymys kuului hieman empien:

Miten tuota kuntosalia – kun minä olen ajatellut että minun pitäisi tehdä jotain – mutta kun mulla ei ole mitään tavoitetta. En minä tavoittele mitään lihaksia. Mutta nämä vaivani ovat merkki, että jotain pitää tehdä. Niin että voiko sinne mennä – ihan vain sen takia että saisin itselleni hyvää oloa?”

 

Elämäntapamuutoksia – onko niitä?

Näin alkuvuodesta, kevättä vasten, media pursuaa elämäntapamuutoksia, ohjeita, vinkkejä ja videoita. Jälleen kerran itse kukin yrittää tehdä ryhtiliikettä itsensä kanssa – ja hyvä niin! Ehkäpä olisi aika tarttua liikkumiseen – saada vaikka vatsamakkarat ulkoilemaan. Mutta miksi kiusata itseään? Mistä löytää motivaatiota?

Liikkumisen suorituskeskeisyydestä

Mitä sitä alkaisi harrastaa? Hulahula? Spinning vai pitäisikö kuitenkin ottaa tavoitteeksi juosta toukokuussa puolimaraton? Tuntuu jotenkin luotaantyöntävältä: ajatus itsestä kylänraitilla, kun parin valotolpan välin juokseminenkin tuntuu tuskalta ja etenkin nololta. Kuntosalilla tiimalasivartaloiden ja lihaskimppujen keskelle meno tuntuu kornilta – semmoinen keho, mitä joillain siellä on, tuntuu itselle kovin kaukaiselta.

Elämme suorituskeskeisyyden aikaa – työssä, kotona, sosiaalisessa elämässä ja etenkin sosiaalisessa mediassa. Kaikessa tapahduttava tulosta: nopeasti, näkyvästi, isosti, on kohahdutettava. Kaikessa on mitattavia ulkoisia tavoitteita – tämä mielestäni on hämärtänyt myös keskeisen asian liikkumisessa. Liikkuminen liitetään suorituskeskeisiin tavoitteisiin: ulkonäön muokkaamiseen, rasvaprosentin pienenemiseen, jonkin liikuntasuorituksen tavoittelemiseen. Media tietenkin korostaa tätä entisestään: VAIN NÄMÄ VIIISI LIIKETTÄ NIIN SAAT TIIMALASIVYÖTÄRÖN!  ETHÄN OLE UNOHTANUT NÄITÄ PAKARALIIKKEITÄ?! TÄMÄ HARJOITUS POLTTAA RASVAA TEHOKKAIMMIN! SINÄKIN VOIT SAADA UNELMAVARTALON!  5 LAPSEN ÄITI JA FITNESSKILPAILIJA! HÄN JUOKSEE 5 MARATONIA VUODESSA!

Me olemme liikkujina erilaisia. On ihmisiä, jotka kaipaavat kovia tavoitteita ja suorituksia ja he saavat siitä buustia ja motivaatiota lähteä treenaamaan. On kuitenkin myös paljon ihmisiä, joille ulkoisiin tavoitteisiin perustuva liikkuminen tuntuu kaukaiselta ja askel tuolle kynnykselle niin isolta, että se on jo suurimmalle osalle este liikkumisen aloittamiseen. Tämä ”hiljainen massa” ei todellakaan koe omakseen maratontennareita tai pullistelevaa hauista, eikä omaa kilpailuviettiä – ei toisten eikä itsensä seurassa. Liikunta ja liikkumisen ei tarvitse tarkoittaa kaikille sitä, että haluaa nopeampi, vahvempi, kauniimpi – suoritusta. Mutta mistä ammentaa motivaatiota ovesta ulos lähtemiseen silloin, kun ei näe itseään kilvoittelemassa sen päivän suorituksilla?

Katsastus omaan kehoon – voiko se hyvin?

Kehotan jokaisen suomaan itselleen hetken ja tunnustelemaan kehoaan ja oloaan rehellisesti. Miltä kehossa tuntuu tänään ja eilen, sitä edellispäivänä? Tuntuuko kiristyksiä, kolotuksia, väsymystä? Soiko päässä viulunkieli? Soiko verenpaine korvissa? Sakkaako ajatukset jo aamusta? Oletko ollut virkeä ja iloinen? Innokas? Onko arkesi harmaata tuntematonta massaa, laahustamista tai selviytymistaistelua asiasta toiseen? Onko uuden päivän tai uuden asian vastaanottaminen raskas järkälemäinen taakka vai astutko niihin reippaasti? Miltä sinusta tuntuu liike arjessasi: onko sohvalta nouseminen kevyttä, rappusten nousu helppoa, onko viikkosiivous raskas fyysinen ponnistus, sukkia ei tahdo saada enää jalkaan ja nauhakenkien sitomiseen ei enää ylty? Miltä sinusta tuntuu kehossasi? Oikeasti?

Keho on saattanut jo pitkään lähettää hälytysmerkkejä erilaisilla oireilla ja tuntemuksilla. Oman kehon pahoinvoinnin hälytysmerkit on helppo kuitata erilaisilla selityksillä: Hartian kivuista voi syyllistää huonoja työvälineitä. Selkäkivun kuitataan suvun perintötekijöillä. Itsestä ei ehdi huolehtia, kun perhe vaatii kaiken ajan. Myös tämän hetken trendin – kehopositiivisuuden- taakse on helppo piiloutua: olla myöntämättä, että oma yli- tai alipaino ei ole enää terveellistä ja positiivista vaan rajoite, arkea hankaloittava ja terveysriski. Kehon vaivoihin ja kolotuksiin on helppo koettaa hakea syyllistä muualta ja helpotusta ”pikavoitoilla”: hierontaa, manipulaatiota, särkylääkkeitä, relaksantteja.

Tämän hetken hyvinvointiyhteiskunta on vieraannuttanut meidät liikkeestä ja liikkeen aiheuttamasta tuntemuksista. Aloittaakseen työt ei tarvitse kuin ottaa muutama askel makkarista työpöydän ääreen. Päivällisenkin saa tilattua rappusille kännykkää napsauttamalla. Toisaalta elinaikaennusteet venyvät jatkuvasti, eläkeikä karkaa ja elämänkaaren loppupäässä on pärjättävä yhä pidempään kotona. Tämän kaiken vastapuolella on yksinkertainen totuus: ihmiskeho on tehty  voimaan hyvin liikkeestä. Oletko nähnyt yhtäkään eläintä: kissaa, koiraa, hevosta – joka voisi hyvin olemalla päivästä toiseen paikallaan?

Liikkumisen motivaattorina olla hyvä olo

Mitä jos tähän raskauden, kankeuden, kömpelyyden, harmauden, ja oikeastaan puutuneisuuden tunteeseen – huonoon oloon – saisi muutosta? Voisiko se olla niinkin yksinkertaista kuin liikkeen lisääminen arkeen?

Fysioterapeuttina koen, että ”hyvä olo” on mitä ahtavin asia asiakkaan oivaltaa ja silloin ollaan mitä parhaimman motivaation lähteillä. Kun ihminen rohkenee paneutua itseensä rehellisesti, ilman tekosyitä. Kun ihminen pystyy tekemään sen ensimmäisen askeleen liikkeen lisäämiseksi arkeensa ja huomaa saaneensa siitä paremman olon – silloin ollaan elämänmittaisen liikkumisen äärellä, joka kantaa sinne harmaaseen vanhuuteen. Kun on oivaltanut ja todella tuntenut itsessään tuon hyvän olon tunteen ja muutokset arkipäivässä – liikkumista tulee jatkettua ja niitä ulkoisia muutoksia tulee kaupanpäällisenä omaan tahtiin, jos on tullakseen. Viis siitä montako senttiä on vyötäröltä siihen mennessä kadonnut, viis siitä monellako kilolla hän on hauista vääntänyt. Hyvän olon oivallus on parasta liikkeessä ja liikkumisessa – ja se on loistava tavoite.

Liikkeestä hyvää oloa

Eli

Älä hätäile – jos kuntosalitrikoot, pullistelevat rintalihakset, tiimalasivyötärö ja maratonpölyt eivät ole aivan sinun juttusi – todellakin voit liikkua matalammalla kynnyksellä, pääasia, kun alat liikkua. Sinun ei tarvitse aloittaa suorittamaan liikuntaharrastusta, vaan lisätä päivääsi liikettä.  Irrota takamus sohvasta ja anna itsellesi lupa nauttia liikkeestä – ilman että podet huonommuutta.

 

 

Tämä aurinkoinen kevättalvi on mahdollisuuksia täynnä – liikkeen lisäämmiseksi arkeen! Nautitaan näistä päivistä ja sulatellaan jumeja liikkeestä nauttien!

 

Mervi

KORONA TODISTI HARJOITTELUN HYÖDYT SENIOREILLA

Koronan verhoamilla ajatuksilla on tehty niin siellä kotona kuin täällä meillä Fysiopulssissakin töitä nyt kohta puoli vuotta. Nopeasti se aika menee – ensin ajateltiin: ” No, mikäs tässä, kuukausi kotona oloa; ehtii hyvin siivota komerot ja tehdä muut rästityöt.” Tapahtui uskomaton yhteiskunnan toimintojen alasajo muutaman päivän aikana – kylänraitti hiljeni. Ja nyt on taidettu siivota ne komerot jo toiseenkin kertaan 😊

Meidän kuntosalimme, Kuntokamari, on tehty tavallisia ihmisiä varten, jotka harjoittelevat terveys edellä. Monen kohdalla Kuntokamaritreeni on luonnollinen jatkumo kuntoutuksen jälkeen. Kuntokamarilla mahtuvat harjoittelemaan nuoret, urheilevat, työikäiset äidit, isät mutta myös eläkeläiset ja seniorit ja liikuntarajoitteiset. Jokaiselle löytyy omanlainen ajankohta ja ”treeni-ilmapiiri”.

”Kotoosahan Kuntokamarihin on heleppo tulla pistäytymähän ja siitä on tullu tärkiä osa mun elämää” avaa eräs Kuntokamarilainen.

Kuntosalimme harjoittelijoissa on täten aika paljon riskiryhmäläisiä ja korona kuritti niin näitä harjoittelijoita kuin meitä Fysiopulssin Kuntokamarin yrittäjiä ja työntekijöitäkin.

Suomi pyrki suojelemaan etenkin riskiryhmäläisiä ja yli 70 vuotiaita suositeltiin pysymään kotona. Tästä johtuen meilläkin Kuntokamarilaisista etenkin yli 70 vuotiaat joutuivat jättäytymään kuntosaliharjoittelusta pois useammaksi kuukaudeksi. Kevään aikana ”koronatauko” jatkui ja erityisesti senioriväen puheissa kuulsi huolestuneisuus. Ei niinkään itse maailmalla jylläävään tautiin liittyen – näitä kiertäviä tauteja senioriväestö on elämässään kokenut ja poikkeusolot ei heitä sinänsä suuresti hätkäyttäneet; sota-aikojen poikkeusolot olleti ovat olleet astetta hankalampia. Senioriväellä oli selkeä huoli omasta pärjäämisestään nyt ja tässä, kotona. Koetimme tsempata heitä pitämään liikettä yllä omassa pihapiirissä ja kylänraitilla, mikäli vain oli mahdollista ja kokeilemaan television jumppia, jotta toimintakyky pysyisi yllä. Mutta jo toukokuun aikana, asiakkaat sanoivat, että muutokset toimintakyvyssä jo näkyvät:

” Tiedätkö, kun minä jo niin hyvin pääsin portahia ylähän ilman kairetukia niin nyt jo mun pitää taas kärellä nousua auttaa, jaloosta menny voimat”.

” Kyllä nämä jalaat, ei ne oo niin keviät kun ne oli talavella. Ei se kotona jumppaaminen oo kumminkaa samaa vaikka kuinka koitin. On se aiva eri ku täson nämä painot ja pitää teherä loppuhun asti jotta kone piippaa valamista. Kuntokamarilla ei pysty huijata niinku kotona”

Kesä-heinäkuun vaihteessa rajoituksia alettiin purkamaan ja yli 70 vuotiaatkin tulla uudelleen salille. Moni jännitti: osaanko laitteita vielä käyttää? Muistanko, mitä harjoitteitta ohjelmassa on? Jaksanko samalla tavalla kuin ennen? Kaikki seniorit osasivat käyttää laitteita kuten ennenkin ja oli todellinen ilo nähdä taas ahkerat ja motivoituneet kuntoilijat ahertamassa omaksi parhaakseen. Pitkän tauon jälkeen muistuteltiin maltillisesta alusta ja kerrattiin mistä vastuksia voi väliaikaisesti vähentää, jos ne tuntuvat aluksi liian kovilta. Ja näin, hitaasti mutta varmasti, nämä ihanat aloittivat taas työn – omaksi parhaakseen.

”Kyllä minä olen tätä kaivannut. Tämä antaa niin kuin rytmiä viikkoon. Ja tulee tehtyä. ”

”Aikaisemmin ajattelin että onko tästä harjoittelusta mitään hyötyä, mutta nyt kun sitä ei pystynyt tekemään kolmeen kuukauteen huomasin takaisin tullessani miten huonoksi kuntoni oli päässyt. Ja vastaavasti miten hyvässä kunnossa olinkin ollut ennen ”koronataukoa”. ”

”Niin olen ajatellut, että tämä on minulle niin tärkeä asia kotona pärjäämiseksi, että jos K uudelleen alkaa rajoittaa elämää niin tämä on viimeisiä asioita mitkä jätän pois.”

Ja omalla harjoittelulla on myös se yksi vaikutus – mielenvirkeys.

” Se on kumma juttu, kun täälä niinku piristyy. Sielä kotona kun rupiaa keinutuolis istumahan niin piirit on nopiaa aika pienet.”.

Näillä Kuntokamarin kuulumisilla aloitamme viettämään Kuntokamarin 2 vuotis syntymäpäiväviikkoa! Terkuin Fysiopulssilaiset

Ps. Lue lisää myös Elsan 91v esimerkistä

https://yle.fi/uutiset/3-11514480

 

Satu meni salille – kun kuntosaliharjoittelusta tuli harrastus

Seuraavaksi marraskuun kuntokamarilainen: tarina Sadun treenaamisesta Fysiopulssin älykuntosalilla Kuntokamarilla, olkaa hyvät.

Satu kiinnostui kuntosaliharjoittelusta reilut pari vuotta sitten Helsingissä, jonka jälkeen yhdessä fysioterapeutin kanssa etsittiin sopivaa kuntosalia myös kotiseudulta. Samaan aikaan Sadun ja fysioterapeutin kuntosalietsintöjen tuloksettomuus antoivat lisäkipinää jo hyvässä käynnissä olleeseen Fysiopulssin Kuntokamarin perustamisprosessiin.  Ja niin lopulta tarinalla on onnellisen lopun alku, sillä Satu aloitti kuntosaliharrastuksen Kuntokamari-salillamme.

  1. Kauanko olet harjoitellut Kuntokamarilla ja kuinka usein (viikkokäyntimäärä) käyt harjoittelemassa?

Aloitin harjoittelun tammikuussa 2019 ja käyn treenaamassa pääosin kaksi kertaa viikossa.

  1. Mitä harjoittelu on sinulle antanut?

Sadulta kysyttäessä, mitä kuntosaliharjoittelu on sinulle antanut, vastaus on kuin suoraan kopio kenen tahansa kuntosalitreenaajan suusta ”Kuntoilun iloa. Hyvän olon tunnetta. Jaksaa paremmin. Mukava huomata, kuinka lihakset vahvistuivat muutamien treenien jälkeen. Lihaksia on tullut luiseville olkapäille ja hartiaseudun lihakset ovat paremmassa kunnossa kuin ennen. Ennen ne olivat aina jumissa. Jaksan kannatella päätäni ja pitää ryhtiäni hiukan paremmin. Kuntosalista on tullut minulle lempiharrastus ja se tunne, että pystyn tekemään mitä muutkin, antaa minulle valtavasti iloa ja myös mahdollisuuden huolehtia omasta hyvinvoinnista/terveydestä.”

  1. Harjoitteletko sinulle suunnitellulla ohjelmalla? Ohjelman sopivuus sinulle?

Sadun mielestä hänelle suunniteltu ohjelma on ”Erittäin sopiva. Se on tehty oman kuntoni/vammani mukaan. Tarvittaessa sitä voidaan muokata mm. lisäämällä vastusta”.

Fysiopulssin välikommentti: ”Tähän asti Satu on kuin kuka tahansa salitreenaaja mutta hänen kohdallaan myös  Fysiopulssin ideologia, ajatusmalli ”Liike kuuluu kaikille” pitää todellakin paikkansa. Sadun nähdessään moni saattaakin pohtia, miten kuntosaliharrastus hänelle mahdollistuu? Hänhän käyttää liikkumisen välineenä sähköpyörätuolia. Hänellä on CP-vamma ja selkäydinvaurio. Satu on vartalon ja raajojen heikkouden vuoksi täysin riippuvainen muiden avusta päivittäisissä toiminnoissaan, myös kuntosalilla Satu tarvitsee henkilökohtaisen avustajan. Satu tarvitsee avun ja apuvälineitä ”koneisiin kytkentään” mutta  sinnikkyydellä hoitaa lopun harjoittelusta. Satu kertoo saavansa apua moniin vamman aiheuttamiin hankaluuksiin esimerkiksi Satu käyttää ennen harjoittelua lämmittelyssä moottiriavusteista Motomedia ylä- ja alaraajoille, jonka avulla hän kertoo saavansa koko kroppaan liikettä, se helpottaa spastisuutta, vähentää  turvotusta ja saa suolistoon liikettä.”

  1. Kuntosalitilan ja -välineiden esteettömyys/käyttömukavuus/älyrannekkeen käyttö?

Sadulta satelee kiitoksia kuntosalitilojen esteettömyydestä ja käyttömukavuudesta. Hänen kokemuksen mukaan älyrannekkeella harjoittelu on hyvin helppoa ja kätevää. Sali on tilava, helppo liikkua sähköpyörätuolillakin. Laitteissa on selkeät näyttöruudut. Ja älyranneke on helppokäyttöinen. ”Muutamassa laitteessa on tuoli/penkki, jota on helppo siirtää sivuun ja mennä itse pyörätuolilla sille paikalle. Kuntosalista löytyvät myös pienapuvälineet henkilölle, jolla on heikot tarttumaotteet”.

  1. Suosittelisitko Kuntokamariharjoittelua muille?

Suosittelen ehdottomasti Kuntokamariharjoittelua muillekin liikuntarajoitteisille.

  1. Vapaat kommentit Kuntokamarista ja siellä harjoittelusta: 

”Viiden tähden kuntosali!” – hän huikkaa vielä lopuksi.

Fysiopulssin kommentti: ”Valitsimme Sadun marraskuun kuntokamarilaiseksi, koska hän on erityisen sinnikäs ja iloinen harjoittelija. Satu on esimerkki monelle liikuntarajoitteiselle, miten mahdollistuu tekeminen, joka tuottaa mielihyvää ja kaupan päälle kuntokin kasvaa.  Niinkuin usein rajoitteista sanotaan: suurimmat rajoitteet ovat toden totta omien aivojemme syövereissä. Niin paljon olemme nähneet harrastamisen tuottamaa iloa, mielihyvää ja sitä kautta toimintakyvyn nousua mutta samaan aikaan monelle liikuntarajoitteiselle liikkumis- tai muun harrastuksen toteutuminen ei mahdollistu. Rajoittavaksi tekijäksi muodostuvat avustajan tarve, harrastuksen rahoitus, perhe, harrastuspaikkojen mahdollisuudet, lopulta esteenä saattaa olla ”vain” kuntoutuja itse… Me Fysiopulssissa olemme halunneet poistaa yhden rajoitteen matkan varrelta ja rakentaneet esteettömän kuntosalin, jossa liike on mahdollista kaikille ikään, kokoon, näköön, vammaan tai vammattomuuteen katsomatta.

Sadun tarinan kohdalla on muistettava, ettei kuntosaliharrastus palauta hänelle itsenäistä, ilman apuvälinettä toteutuvaa liikuntakykyä tai arkea ilman täyttä apua vammojen vakavuudesta johtuen. Mutta kuvat kertovat, että vamman laatu ei ole ainoa mittari hyvään elämään.”

Sari on lokakuun Kuntokamarilainen

Lokakuun Kuntokamarilaiseksi Fysiopulssin raati on valinnut Sarin. Sari sai palkinnoksi Fysiopulssin treenikassin sisältäen lisäenergiaa- ja motivaatiota omiin treeneihin.

Lokakuun Kuntokamarilaiseksi valitsimme Sarin. Sari on tuttu kasvo Kuntokamarilla alusta alkaen. Sari aloitti harjoittelun Kuntokamarilla Syksyllä 2018 yhdessä Personal Trainerin Jonnan kanssa. Valmennustapaamisia on ollut noin 1-2 kertaa kuukaudessa Sarin omatoimisten treenien lisäksi. Valmennus on räätälöity juuri Sarin tavoitteita tukeviksi ja arkeen sopivaksi. Alkuun kartoitimme Sarin tilannetta tarkemmin ja teimme tavoitetta tukevat alkumittaukset, mitkä pitivät sisällään mm. Tanita-kehonkoostumusmittauksen ja lihaskuntotestit. Tarkistimme myös Sarin ruokavalion. Pääsääntöisesti valmennustapaamiset ovat tapahtuneet Kuntokamarin tiloissa, mutta olemme myös käyneet tekemässä sykeohjattua harjoittelua yleisurheilukentällä sekä hakemassa alaraajoihin happoja Laihian kuntoportaista.

Sari on erittäin päämäärätietoinen kuntoilija. Valmentajana on ollut ilo katsoa Sarin asennetta harjoitteluun. Sari on ollut valmis haastamaan itsensä ja tekemään tavoitteittensa eteen töitä. Sari on halunnut tehdä päätöksen hyvinvoivaisemmasta elämäntavasta ja sitä on ollut ilo saada olla ohjaamassa ja viemässä eteenpäin! Valmennussuhde Sarin kanssa jatkuu.

– Personal Trainer Jonna-

Sarin taustaa:

En omaa kovin vahvaa liikunnallista taustaa. Nuorena harrastukset keskittyivät enemmän käsillä tekemiseen ja koulun liikuntatunnit siihen aikaan olivat kaltaisilleni vähemmän liikunnallisesti lahjakkaille lähinnä kiusallisia ellei jopa traumatisoivia! Olen alkanut ja opetellut liikkumaan aktiivisesti vasta myöhemmällä aikuisiällä, jolloin aloin viihtymään laskettelun, aikuisbaletin ja kahvakuulan parissa. Tätä ennen liikkuminen oli lähinnä arki- ja hyötyliikuntaa sekä koiran kanssa ulkoilua.

Liikunnalliset tavoitteeni liittyvät enimmäkseen omaan terveyteen ja jaksamiseen, liikunnallisesti minulta ei löydy minkäänlaista kilpailuviettiä. Haluan toki haastaa itseäni liikunnan kautta kehittymään ja kokeilemaan, mutta kilpailemiseen en koe intohimoa. Haluan liikunnan avulla edistää sekä fyysistä että psyykkistä jaksamistani hektisessä työssäni. Lisäksi haluan olla fyysisesti hyvässä kunnossa vielä varttuneemmallakin iällä, että selviän mahdollisimman pitkälle itsenäisesti arkisista askareista ja voin harrastaa ja tehdä itselleni mieluisia asioita, kuten lasketella, patikoida ja liikkua koiran kanssa.

PT-palvelut valitsin siksi, että halusin saada itselleni ja omiin tarpeisiini sopivat harjoitusohjelmat. Lisäksi valintaan vaikutti se, että halusin oppia tekemään alusta alkaen kuntosaliharjoittelun sisältämät liikkeet oikein.


Sarin treeneissä on huomioitu myös kehonhuolto. Kehonhuolto on tärkeä osa kehittymisessä ja palautumisessa.

1. Kauanko olet harjoitellut Kuntokamarilla ja kuinka usein (viikkokäyntimäärä) käyt harjoittelemassa?

Olen harjoitellut vuoden verran. Aloitin harjoittelun melkein heti, kun Kuntokamari avasi ovensa. Harjoittelemassa käyn 2-3 kertaa viikossa.

2. Mitä harjoittelu on sinulle antanut?

Harjoittelu on antanut minulle lihasmassaa ja kehon asento ja kannattelu on muuttunut. Lisäksi istuma- ja näyttöpäätetyön aiheuttamat erilaiset ylävartalon lihasjumitukset eivät vaivaa enää. Lisäksi harjoittelu on tuonut säännöllisen rytmin liikuntaan ja totuttanut kehon ”vaatimaan” fyysistä liikkumista.

3. Harjoitteletko sinulle suunnitellulla ohjelmalla? Ohjelman sopivuus sinulle?

Olen harjoitellut koko kuluneen vuoden PT Jonnan ohjauksessa. Jonna on laatinut minulle useamman erilaisen harjoitteluohjelman. Harjoitteluohjelmissa on huomioitu omat toiveeni ja niitä on tarvittaessa myös muokattu toiveitteni pohjalta. Koen, että ohjelmat ovat sopineet minulle, Jonna on huomioinut toiveeni, kehitykseni ja lisännyt myös ohjelmien vaativuutta kunnon kasvaessa.

Vaihtelua ja lisähaastetta harjoitteluun saadaan liikkeiden eri variaatioilla.

 

Fysiopulssin välikommentti: ”Kuntokamarilla on mahdollista harjoitella yhdessä oman henkilökohtaisen valmentajan eli Personal Trainerin kanssa. Valmennussuhde alkaa aina alkukartoituksella, jossa keskustellaan ja kartoitetaan tilanteesi tarkemmin ja valitaan juuri Sinulle sopiva valmennuskokonaisuus tavoitteitasi ja arkeasi tukevaksi. Valmennuksia Kuntokamarilla tekevät Jonna Uusimäki ja Jani Pihlajamäki. Kuntokamarin Personal Trainerit ovat koulutukseltaan myös Fysioterapeutteja. Voit tutustua tarkemmin valmennuspaketteihin nettisivuilamme.”

4. Kuntosalitilan ja -välineiden esteettömyys/käyttömukavuus/älyrannekkeen käyttö?

Kuntosalin ja laitteiden käyttö on helppoa ja vaivatonta rannekkeen avulla. Mielestäni koko konsepti on onnistuttu rakentamaan siten, että asiakkailla olisi mahdollisimman matala kynnys harjoittelun aloittamiseen. Lisäksi kuntosali ei ole liian ”profiloitunut” tietynlaisille treenaajille, joka myös saattaa nostaa osalla kynnystä harjoittelun aloittamiseen.

5. Suosittelisitko Kuntokamariharjoittelua muille?

Ehdottomasti suosittelen ja myös heille, jotka jo harjoittelevat, mutta tekevät sitä kotioloissa. Unohda siis kotikuntosalilla temppuilu ja hanki ranneke Kuntokamarille!

6. Vapaat kommentit Kuntokamarista ja siellä harjoittelusta:

Kiitos!

 

Syyskuun Kuntokamarilainen Kimmo

Kuukauden kuntokamarilainen on uusi Fysiopulssin blogisarja, jossa tapaatte aitoja kuntokamarilaisia ja pääsette seuraamaan heidän harjoittelua älysalilla. Kuukauden kuntokamarilaisen valintakriteerit vaihtelevat ja valintaan osallistuvat koko Fysiopulssin työntekijöistä muodostunut raati.

Kimmo on ensimmäinen kuukauden kuntokamarilainen. Palkinnoksi hän sai ainutlaatuisen Fysiopulssi Kuntokamari -treenikassin harjoittelueväineen.

Syyskuun kuntokamarilaiseksi valitsimme Kimmon. Valintakriteerit olivat: ”Kimmo on ollut mukana heti alusta alkaen kuntokamarin avaamisesta. Hän on aktiivinen, säännöllinen ja tyytyväinen harjoittelija.”

1. Kauanko olet harjoitellut Kuntokamarilla ja kuinka usein (viikkokäyntimäärä) käyt harjoittelemassa?

Olen harjoitellut Kuntokamarissa alusta lähtien syyskuusta 2018. Aluksi innostuneena kävin neljä kertaa viikossa. Nyt pyrin harjoittelemaan säännöllisesti kolme kertaa viikossa. Ja kyllä harmittaa jos joutuu olla jostakin syystä pois.

2. Mitä harjoittelu on sinulle antanut?
Harjoittelu on antanut jaksamista päivään. Silloin, kun käyn harjoittelemassa ennen töihin menoa klo 6, tuntuu olo virkeältä koko päivän. Aluksi tavoitteenani oli painonpudotus, nyt ohjelmani on voimapainotteinen. Aloituksen jälkeen paino on pudonnut 10kg, joka on nyt pysynyt.

3. Harjoitteletko sinulle suunnitellulla ohjelmalla? Ohjelman sopivuus sinulle?
Harjoitteluni tapahtuu ohjelmalla, joka on päivitetty viimeksi maaliskuulla. Ohjelma tuntuu sopivalta. Harjoittelusta tekee hyvän, että voin myös tarpeen tullen itse muokata harjoitusohjelmaani ja nostaa vastuksia.

Fysiopulssin välikommentti: ”Fysiopulssin kuntokamarilla jokainen harjoittelija on erityinen ja haluamme mahdollistaa kaikille tehokkaan ja yksilöidyn harjoittelun. Suosittelemmekin jokaiselle yksilöllisesti laadittua harjoitusohjelmaa (ja myös säännöllisin väliajoin tehtyä ohjelman päivitystä) ja henkilökohtaista ohjausta, jotka myös Kimmolle on fysioterapeutin toimesta tehty. Yksilöllinen harjoitusohjelma toteutetaan älyrannekkeelle, jota kuntosalilaitteelle vilauttamalla saadaan laitteet aktivoitua sinun harjoittelusi mukaan –  sinulle suunnitellut vastukset, toistomäärät, sarjat ja sarjojen palautusajat. Kone ohjaa sinun harjoitteluasi, myös nousujohteisuuttasi – eikä varmasti anna sinun lintsailla harjoittelussa.”

Testissä uusi kesän Kuntokamarivaaleissa asiakkaiden äänillä voittanut lonkan lähennys/loitonnuslaite.

4. Kuntosalitilan ja -välineiden esteettömyys/käyttömukavuus/älyrannekkeen käyttö?

Kuntokamarin paineilmalaitteet sopivat minulle tosi hyvin. Hyödyn harjoitteluun saa myös liikkeen palautusvaiheessa. Älyrannekkeen käyttö on hyvä asia.

5. Suosittelisitko Kuntokamariharjoittelua muille?
Ehdottomasti. Kuntokamarille on helppo tulla ja uusien on helppo aloittaa harjoittelu.

6. Vapaat kommentit Kuntokamarista ja siellä harjoittelusta: 

Loistava paikka treenata. Pitkä aukioloaika mahdollistaa harjoittelun myös ennen töihin menoa.

Liike palaa Ellan elämään – 40 vuotta fysioterapiaa parafiinihoidoista älykuntosaliin.

Ellan tarina alkaa 

Näin jälkeenpäin Ella ymmärtää olleensa lapsesta asti poikkeuksellinen. Ellalla kaikkeen liikkumiseen ovat aina liittyneet kivut ja niveltuntemukset. Ella luuli pitkään, että se on normaalia. Hän luuli, että kaikilla sattui juokseminen polviin. Hän ihmetteli kuinka kaveri voi juosta niin nopeasti ja pitkään. Hänen polviinsa sattui juokseminen aina. Se ei ollut sellaista sattumista, että oudokseltaan uuden lajin rasitusarkuutta, vaan jalkoihin sattui jo juostessa. Jalat tuntuivat menevän omia ratojaan. Sormia särki, ja ne menivät tämän tästä sijoiltaan, kun Ella vaikka kaatui. Nopeasti hän oppi niitä vetelmään itse paikalleen. Olkapäihin sattui. Ella oli notkea, jalat sai heitettyä niskan taakse helposti. Ihmetytti, miten muut eivät sitä voineet tehdä. Selkään sattui, koulussa istuminen oli hankalaa. Siihen aikaan pienistä kivuista ei lasta viety lääkärille. Piti vain unohtaa kipunsa ja jatkaa eteenpäin. Nyt aikuisena Ella tietää, että hänen nivelensä ovat poikkeuksellisen joustavat, mikä aiheuttaa tiettyjä haasteita arjessa. Ja kipuja. Ella oli lapsena myös tapaturma-altis ja ”vaikea” lapsi. Ellalle sattui ja tapahtui, asiat eivät tuntuneet järjestyvän Ellan mielessä yhtä loogisesti kuin muilla. Vasta aikuisiällä vaikeudet ovat saaneet nimen ADHD. Nyt tänä päivänä Ella tietää, että sillä on syy miksi hän ei muista asioita, pitkiä ohjeita, miksi ei pysty toimimaan aina loogisesti ja johdonmukaisesti vaikka kuinka yrittäisi. Ellalla on herkkyys aistia asioita, hyvässä ja pahassa. Aivot saavat ympäristöstä paljon ärsykkeitä ja silloin on vaikea keskittyä yhteen ja helposti hukkaa ”punaisen langan”. Ella ei kuitenkaan ole onnekseen periksiantavaa ”sorttia”, vaan harvinaisen jalat maassa seisova persoona, joka toteaa että eteenpäin sanoi mummo lumessa.

Lääkintävoimistelua – passiivista hoidon kohteena olemista

Ensimmäiset kosketukset fysioterapiaan Ellan tuli hankittua jo 13 vuotiaana. Silloin fysioterapiaa nimitettiin lääkintävoimisteluksi. Ella oli liikkuvine nivelineen, vilkkaine luonteineen ja keskittymisongelmineen tapaturma-altis. Loukkaantunut polvi hoidettiin lastoittamalla se paikalleen pitkäksi aikaa silloisen lääketieteen ymmärryksen mukaan. Tuon pitkän lastoittamisen jälkeen Ellan toinen reisi oli kuivahtanut rusina – ja Ella pääsi tapaamaan lääkintävoimisteiljaa. Lääkintävoimistelu oli hyvin varovaista ”vääntelyä”. Yläkouluikäisenä kuvioon tulivat selkäkivut ja lääkintävoimistelussa korjattiin vähän sitä sun tätä. Mieleen on jäänyt ohjeista miten piti istua, nousta, seistä ja nukkua selkää säästäen. Polvia ja kyynärpäitä piti rajoittaa.  Silloin ei lääkintävoimistelussa ymmärretty – että nämä rajoitukset ja selän säästämiset vuosien kuluessa aiheuttivat asentomuutoksia, jännityksiä. Ella oppi hyvin ”säästämään kroppaa” eli välttämään liikettä – ja oppi samalla myös hyvin jännitteiseksi.

Nuorena aikuisiällä jatkuivat säryt sormissa ja selässä ohjasivat säännöllisesti terveyskeskuksen lääkintävoimistelijoiden luo – jotka tekivät sen minkä siihen aikaan tiedettiin parhaaksi. Kuntoutus oli pitkälti passiivista, lääkintävoimistelijan toteuttamaa, kohteena mikä osa kehosta milloinkin. Ella oli ymmällään. Tällaistako elämä oli? Välillä lonkkakivut yltyivät niin, että Ella joutui kävelemään kyynärsauvoilla. Parafinihoitoa sormiin. Sähköhoitoa lonkkiin. Vetohoitoa selkään. Tuloksetta. Yleensä kivut vain pahenivat.

Lääkintävoimistelijat muuttuivat ”liike on lääke” -fysioterapeuteiksi

Aikuisuuden kynnyksellä Ella opiskeli ja luki ammatin käsityöalalle. Niveleloireet provosoituivat kuitenkin käsitöistä; olkapää pahiten, se ei tahtonut pysyä millään enää paikoillaan. Ella ymmärsi, että keho tarvitsisi liikuntaa; niinpä Ella opetteli uimaan. Uidessa ranteet ja nilkat lonksuivat, mutta uiminen sujui, kun valmentaja teippasi ranteet ja nilkat tukevaksi. Lopulta Ella tapasi lääkärin 23 vuotiaana, joka ymmärsi ensimmäistä kertaa katsoa ihmistä kokonaisuutena ja diagnosoi Ellalla nivelten yliliikkuvuuden. Vihdoinkin asia sai nimen! Ella sai hoitosuunitelman ja kuntoutus lääkintävoimistelussa saattoi vihdoin alkaa kunnolla.

Vai alkoiko? Lääkintävoimistelijat muuttuivat nimeltään fysioterapeuteiksi ja samalla kuntoutus  muuttui passiivisista hoidoista liike on lääke – periaatteelle. Ammattilaiset käyttivät hienoja sanoja: ryhtitieoisuus, kehotietoisuus – keskittymisvaikeuksista kärsivälle Ellalle nuo sanat olivat hepreaa. Ei hän tunne mitään missään. Tai jos tunsi, se meni jo. Ryhtiliivi – yäks. Kuntosali – kauheat kivut. Hölkkä – kauheat kivut. Pyöräily – kauheat kivut. Kävely – kauheat kivut. Ohjeena oli myös: ”kävele vain, kyllä kroppa tottuu”. Ei tottunut. Naruhyppely – ei onnistunut. Rannepainoharjoittelu – ei onnistunut. Ella alkoi saada monisivuisia harjoitusohjelmia. Keskittymiongelmissaan Ella ei koskaan päässyt ensimmäistä sivua kotiharjoitteissaan loppuun. Liike on lääke -ammattilaiset alkoivat epäillä tekeekö Ella harjoitteita tarpeeksi. Joskus taas Ella oli tehnyt harjoitteita liikaa.

Lopulta julkiseen terveydenhuoltoon iskivät säästöt kultaisen 80-90 -luvun jälkeen  ja Ellan säännöllinen kuntoutus jäi muutaman kerran ohjaukseksi ja kotiin sai muutaman keppijumppaohjeen. Yksikseen harjoittelu ei onnistunut. Fysioterapeutin jumppaohjeista tuli kipeytyminen, ahdistus, epäonnistumisen tunne   ja lopulta – ja luovuttaminen. Antaa olla.

Ella luovuttaa ?

Polvi ja rannekivut tekivät elämästä helvettiä. Liikkuminen arjessa alkoi olla hankalaa. Ella ei ollut viitäkymmentä ja kiipeäminen saunan lauteille piti suunnitella. Työlaukkujen kantamiseen Ella joutui pyytämään oppilailta apua. Ella alkoi ymmärtää, että vaikka liike ja harjoittelu ei ollut poistanut kipuja niin luopuminen liikkeestä oli viemässä häntä vielä alemmas. Ajatuksissa alkoi siintää jo kauhukuvat ”invalidisoitumisesta keski-iässä mummojen kanssa samaan vaivaistaloon”. Ei, hän ei suostu! Hän haluaa elää normaalia äidin elämää kasvavan tyttärensä rinnalla.

Ella etsi jälleen käsiinsä uuden fysioterapeutin. Ella vannoi fysioterapeutille tullessaan, että kyykkyyn hän ei sitten mene. Fysioterapeutti vastasi vain, että: ”aha”. Kuunneltuaan Ellan tarinan, fysioterapeutti ymmärsi, että Ellan tilanteessa ei hokkuspokkus yhden kohdan parannuskeinot auta. Yhdessä aloitettiin matka jonnekkin, josta kumpikaan ei vielä tiennyt mihin asti päästään. Ellan fysioterapiaa ei kustanna mikään taho – Ella on valmis maksamaan kaiken itse, koska hänellä ei ole vaihtoehtoja. Ella ei halua menettää liikkumisykyään.

Alkuun fysioterapia oli ”hukkuvan” pelastamista kipujen ja vaivojen kaaoksesta kunnes jonkinlainen punainen lanka alkoi löytyä. Vuosien lukemattomat yksittäiset kropansäästämisohjeet ja kipukompensaatiot olivat saaneet Ellan ennen niin liikkuvan kehon jäykäksi pötköksi, missä mikään ei tuntunut enää miltään, paitsi kivulta. Ella taivutti itseään korkeintaan lonkista. Asentoja korjatessaan ja kipua välttäessään Ella oli blokannut kehostaan liikkeen pois. Fysioterapeutti tiedosti haasteensa; Ellalla on takana lukemattomia huonoja jumppakokemuksia, syyllisyyttä ja syyllistämistä siitä, kun hän liikkuu tai on liikkumatta, liikaa tai liian vähän. Oliko kukaan kuitenkaan koskaan oikeastaan opettanut liikettä? Miten Ella voisi osata tehdä liikkeen normaalisti, jos hänellä on ollut kipuja koko elämänsä ajan – kehon liike- ja asentoaisti ei voi toimia oikein?

Uinti palaa Ellan elämään

Ella lähti kokeilemaan uimista vuosien jälkeen uudelleen. Ymmärsihän hän, ettei viikottainen fysioterapia riittäisi mihinkään ellei hän pystyisi harjoitella myös väliajalla. Vesi tuntui hyvältä, mutta vuodet nivelille eivät olleet ystävällisiä. Olkapäät olivat uimisen jälkeen tulessa. Tätä pureksittiin myös fysioterapiassa. Pelkkä kuminauhan näkeminen meinasi Ellan saada pyörtämään ovelta. Fyssari sai kuitenkin Ellan kokeilemaan ja olkapääharjoitteluun alkoi tulla tolkkua. Ella ihmetteli, miksi hänelle kukaan ei aikaisemmin ollut sanonut lavasta mitään. Tai selittänyt miten olkapää toimii. Tai mikä tarkoitus liikkeellä on. Hän oli vain vedellyt kuminauhaa, kun oli käsketty, ymmärtämättä miksi ja miten. Uimahallissa oli reipasotteinen uintivalvoja, joka pisti Ellan lämmittelemään kuminauhalla ennen uintia. Ja niin – Ella alkoi uida ilman olkapääkipua. Ja Ellahan ui. Monta kertaa viikossa. Pitkästä aikaa Ella pystyi liikkumaan ilman kipua! Liikkumaan niin, että väsyy ja hengästyy. Uimaan niin kauan, ettei altaasta pääse ylös. Ellan keho alkoi elää, parantua. Ellan mieli alkoi parantua. Minä pystyn. Minä osaan. Minä voin. Ja sitten. Uimahalli suljettiin. Paikka, jota oli tullut Ellan elämän pelastus, tie jälleen liikkuvaksi ihmiseksi. Henkireikä. Mitä nyt?

Tapahtumilla on tarkoituksensa

Ellan hyvin alkanut kuntoutuminen oli tyssätä uimahallin puutteeseen. Fysioterapeutti ehdotti Ellalle vaihtoehtoa : älykuntosali. Paineilmavastuksilla. Äly auttaisi harjoitteissa ja liikkeiden muistamisessa. Paineilmavastus hellisi niveliä ja lihakset saisivat kaivattua vastusta! Fysioterapeutti esitteli asian varovasti ja näennäisen puolihuolimattomasti, koska tiesi Ellan huonot kokemukset. Ellan ajatuksissa alkoi itää. Olisiko tässä minulle mahdollisuus? Fysioterapeutti taisi myhäillä – vaikka ei olekaan manipulatiivinen fysioterapeutti, se ei estä manipuolimasta ihmisen ajatuksia (hellästi:) Joskus on parempi antaa vain ajatuksen siemen, joka itää ja kypsyy aikanaan. Ihminen itse tekee valinnnan ja päätöksen, kun aika on kypsä. Niinpä Ella ylitti miltei suurimmat näkymättömät ”mielen esteensä” koskaan ja uskaltautui fyssarinsa kanssa salille. Alkuun harjoiteltiin varovaisesti. Keho ja mieli tutustui liikerataan, liiketunteeseen ja vastukseen. Kudokset saivat erilaista ärsykettä; nivelet, lihakset ja jänteet vetoa, työntöä, supistumista ja venymistä. Ensimmäisen kerran jälkeen fyssari kysyi varovasti: ”No miten meni?”. Ella taisi vastata murahtamalla vähän kiukkuisesti. No ?- fyssari ihmetteli. ”En tehnyt varmaan oikein, kun ei tuntunut kipuja missään.” Siinä kohtaa fyssari nosti lippuja salkoon. Tästä mennään Ellan kanssa ja lujaa!!! (Ella ei sitä itse vain vielä tiennyt). Lopulta, kun yhdessä harjoiteltiin fysioterapiassa perusjuttuja, Ella saattoi aloittaa oman harjoittelun kuntosalilla. Hän on matkalla, kuntoutumisen matkalla, liikkumisen matkalla. Kaiken ei tarvitse, eikä ole mahdollistakaan, tulla kuntoon heti, ei nyt eikä vielä hetkenkään päästä. Ella on kärsinyt kivuista kokon elämänsä. Fysioterpeutti ei voi luvata, että vaikka kuinka teet näitä harjoitteita, pääset kivuista kokonaan. Fyssari voi luvata kuitenkin, kunhan harjoitellaan maltilla ja tietyin periaattein, toimintakyky ja arjessa selviytyminen sekä ennenkaikkea elämänlaatu paranee.

Muutos Ellassa on huippua! Se nainen, joka lapsesta saakka on oppinut varomaan niveliään ja lopuksi kaikkea liikkumista ja tuli vastaanotolle jäykkänä, kipeänä, väsyneenä ja seisoi miten sattuu varpaat porautuen lattiaan. Se nainen sanoi ensimmäiseksi, että ”kyykkyyn en sitten mene”,  ”minä en sitten hahmota mitään”. Tämä nainen harjottelee nyt Kuntokamarilla monta kertaa viikossa omatoimisesti. Ella tekee kyykkyharjoitteluja kahvakuulan kanssa 😉 Penkkipunnerrusta tangolla ja lankkuharjoittelua lattialla (myös lattialle jumppaamaan menemisestä Ella piti alkuvaiheessa polvikipujen vuoksi mahdottomana 😉 Jopa hyvin hankalien sormien ja rannenivelten osalta tekniikka on saatu sellaiseksi, että harjoittelu on ”kivutonta”. ”heittomerkeissä” sen vuoksi, että Ellan elämässä ei mikään ole kivuonta, mutta kyse on siitä, että liike ei kipeytä enempää. Ella harjoittelee joka treenikerralla, jokaisessa harjoitteessa kehonhallintaa. Kehotietoisuuden ja kehonhallinnan tai tukilihastenkaan harjoittelu ei tarvitse olla eriytettyä harjoittelua, vaan voidaan sitoa muuhun harjoitteluun.

40 vuotta fysioterapiaa – asiakkaan terveiset meille fysioterapeuttikollegat!

Ellalla on käytännössä 40 vuoden kokemus fysioterapiasta asiakkaana. Ella kiteyttää fysioterapiakokemuksensa ulottuvan parafiinihoidoista älykuntosaliin. Ja siihen väliin mahtuvat hieronnat, vetohoitolaitteet, sähkökipuhoidot, ryhtiliivit, polvituet ja sinnetänne korjaamiset. Fysioterapia on yksi lääketieteellinen hoitomuoto – ja fysioterapian menetelmät nojaavat nykyään mitä vahvemmin tutkittuun näyttöön. Myös ymmärrys ihmisen anatomiasta, liikkeen mekaniikasta ja säätelystä, toimimisesta ja oppimisesta kokonaisuutena on lisääntynyt valtavasti, ja etenkin kivusta.

Asiakkaan kokemuksena Ella painottaa sitä, että ollaan asiakkaan kanssa samalla tasolla (ja samalla aaltopituudella oleminen auttaa vielä enemmän;). Se, että fysioterapeutti ei ainoastaan kuule, vaan kuuntelee. Ettei fysioterapeutti ainoastaan puhu, vaan keskustelee. Että fysioterapeutti sisimmässään haluaa viedä asiakasta eteenpäin. Että fysioterapeutti osaa vedellä oikeista naruista ilman, että asiakas huomaa. Että fysioterapeutti on valmis vaihtamaan myös omaa ”ajatteluaan” jos jokin ei toimi. Että fysioterapeutilla on kärsivällisyyttä ja aikaa.

Miten me fysioterapeutit kohtaamme asiakkaitamme joka päivä? Annammeko mahdollisuuden vai tuotammeko syyllisyyttä? Tuuppaammeko lempeästi vai luennoimmeko asiantuntijana? Perustelemmeko asiakkaalle vai latelemmeko ohjeita? Otammeko huomioon asiakkaan yksilölliset tarpeet oikeasti – odotammeko, että asiakkaat pystyvät ammentamaan fysioterapiamme meidän tahdilla vai pystymmekö muokkaamaan fysioterapiaamme siten, asiakas saa omaksua sen omalla tahdillaan? Loppujen lopuksi, joudumme työssämme nöyrtymään sen edessä, että aina emme voi auttaa, vaikka kuinka haluaisimme. Onnistunut kuntoutumisen tarina on kiinni niin monesta meistä riippumattomasta asiasta, vaikka kuinka olisimme ammattitaitoisia. Onnistuneeseen kuntoutumistarina riippuu henkilökemioista, asiakkaan odotuksista ja tavoitteista, asiakkaan aikaisemmista kokemuksista ja elämän historiasta, sen hetkisestä elämäntilanteesta aina taloudellisista asioista lähtien.

Ellan onnistumisen tarina on vasta alussa

Ellan ja fysioterapeutin tarina on vain yksi tarina. Jollakin tarina on toisenlainen.

Tarinaa ei olisi syntynyt ilman Ellan omaa sinnikkyyttä, asennetta ja halua muuttua. Yrittämään – vielä kerran. Fysioterapeutti ei voi yksin muutosta toteuttaa, vaan lähtökohta on aina asiakkaan oma halu, oma aktiivisuus. Kuntoutumisen tavoitteen realistisuus on tärkeä; onko täysi kivuttomuus realistinen tavoite? Vai se, että jaksan leikkiä lapseni kanssa? Jaksan osallistua lapseni harrastuksiin? Jaksan tehdä töitä? Pääsen rappuset ylös? Läheskään aina täysi kivuttomuus elämässä ei ole mahdollista. Täydellistä liikettä ei olekaan. Mutta aina, AINA on mahdollisuus parempaan elämään. Ja se on kiinni itsestä.

Ellan tarina ei ole kuitenkaan vielä valmis. Tarina on vasta alussa! Hän on ihmeissään, kun jalkoja ei enää arista. Ella on edelleen ihmeissään, kun kuntosaliharjoitelun jälkeen ei tulekaan kipeäksi 🙂 Hän jaksaa nousta rappusia. Pääsee saunan lauteille nousemaan paremmin. Ella on ihmettelee, miten keski-iässä voi olla paremmassa kunnossa kuin 25 vuotiaana. Ella tulee vielä kantamaan käsillään käsityökirjakasseja. Ella tulee lapioimaan ja kyykkimään porkkanamaallaan. Ellan palaa uimaharrastukseen hyvän lihaskunnon vauhdittamana. Ja kyllä, näen Ellan pyörälenkillä, näen Ellan kävelylenkillä, sitten joskus. Joku voi ulospäin ajatella että ”mitäs tuossa nyt”? Liike on mullistanut Ellan elämän – lopultakin!

Olemme koostaneet tämän blogikirjoituksen Ellan omista ajatuksista ja kokemuksista yhdessä. Mediassa saa jatkuvasti lukea isoista laihdutusprojekteista. Ellan toisenlainen onnistumisen tarina kertoo siitä, kun liike palaa elämään. Ella haluaa jakaa kokemuksensa Sinulle, joka ehkä kamppailet omien arjen hankaluuksien ja rajoitteiden kanssa. Sinulla on mahdollisuus – älä odota, että joku muu tekee sen Sinulle mahdolliseksi. Tee se itse itsellesi mahdolliseksi. Fysioterapeutti auttaa liikettä jatkumaan, silloin, kun siinä on haasteita. Liike on lahja ja oikeus, mutta se on myös velvollisuus. Jokaisella.

Joka tapauksessa, minä itse koen saavani tehdä tällä hetkellä parasta työtä, mitä voin kuvitella. Fysioterapia on paljon enemmän mitä sen kuvittelin olevan lähtiessäni opiskelemaan. Työtä ihmisenä ihmisen kanssa. Yksikin liikkeelle lempeästi tuupattu ihminen on voitto.

Arjen fysioterapeutti, Mervi

ps. ihanaista kevättä kaikille! Nauttikaa valosta ja luonnosta!

Kuntokamarin alkutaipaleelta – taustoja, mietteitä, seurauksia.

Blogirintamalla on ollut hiljaista ja tästä kohteliaita kommentteja olemmekin pariin otteeseen saaneet 🙂 Aktiiviset seuraajamme tietänevät syyn – Kuntokamarin laajentumisprojektin viimeinen vuosi vei asiakastyön ohessa kaiken ylimääräisen liikenevän aikamme ja energiamme: se meinasi hukuttaa myös kirjoittamisen palomme. Enimpien pölyjen laskeuduttua voinemme hieman avata ajatustemme arkkua ja päästää uudelleen blogimme lentoon.

Oi jos lottovoiton saisin?

Eihän siitä ole kuin muutama vuosi; kahvitauolla haaveilimme yhdessä lottovoitosta. Mitä kukin tekisimme, jos miljoonat tipahtaisivat taskuun? Silloin yksi meistä tuli sanoneeksi, ettei osaisi olla tekemättä töitä, mutta haluaisi perustaa kuntosalin – sellaisen, jossa olisi huomioitu erityisesti seniorit ja liikuntarajoitteiset, mutta jossa myös tavallisen, arkiliikkujan olisi helppo ja mutkaton omaa kuntoaan vaalia. Ja, että salilla saisimme jakaa sitä ammattiosaamista, mitä meillä fysioterapeutteina on. Saisimme auttaa ihmisiä ikään, sukupuoleen tai vaivaan katsomatta LIIKKUMAAN JA PYSYMÄÄN LIIKKEELLÄ PITKÄÄN! Voi näitä unelmia! Ja kuinka tuon unelman tulikin lausuneeksi meistä se yrittäjäpuolisko, joka lähtökohtaisesti suhtautuu uudistuksiin pessimistisesti jarrupoljinta pohjaan polkien.

Tuhannen taalan paikka

Tuolloin muutama vuosi sitten, sote-keskustelu oli ollut jo hyvän aikaa käynnissä. Pienen yksityisen terveysalan yrityksen tulevaisuus tuntui olevan ”isoon kirkon” päättäjien käsissä. Tulevaisuudesta ei tiennyt – ei silloin, eikä nyt. Valtakunnassa on koko ajan puhuttu terveyspalvelujen yksityistämisestä. Harvinaisen selväksi on tullut, että pienillä itsenäisillä yrityksillä ei uudistuksissa tahdo olla jalansijaa. Vaatimukset sopimuksiin tulevat olemaan kovia – vain suuri voi pärjätä tässä kilpailutuksessa, mutta millaisin tuloksin? Herrain peliä – sanoisinko? Erilaiset työryhmien lausumat alkoivat viestiä: sotessa muuttuisi koko terveydenhuollon kenttä. Lääkärin lähetekäytäntö fysioterapiaan loppuisi? Kela-korvaukset loppuisi? Miten käy Kelan kuntoutuspäätösten? Raakaa priorisointia; Ketä kannattaa kuntouttaa? Kehen panostetaan? Asiakkaiden ja fysioterapeuttin arjen ponnistelut asiakkaan pysymiseksi kotihoitoisena eivät riitä. On tultava tulosta! On tultava kehitystä! Ja mahdollisimman halvalla. Sanotaan, että asiakkaille tulee valinnanvapaus; julkinen- ja yksityinen sektori olisivat tasaveroisia palvelunjärjestäjiä. ”Whaaat ??”. Yksityisen toimijan on katettava asiakkaista saatavilla tuloilla kaikki – ihan kaikki. Mitä tapahtuu, jos julkinen sektori ylittää budjetin? Meneekö se konkurssiin? No ei, kun sitten laaditaan lisäbudjetti ja siirretään varoja toisaalta. Millään ei ole väliä, kuin hinnalla. Ei edes lopputuloksella. Tuska oman ammatin ja valtakunnan terveydenhuollon järjestelmän puolesta on päivittäistä, mutta syvempää on tuska seurata miten järjestelmä kohtelee yhä rankemmin niitä, jotka ovat heikoimmilla; vammaisia ja vanhuksia.

Hatara ajatus oli alkanut kuitenkin itää – ammattia ja ammatitaitoa meiltä eikä kukaan voi viedä pois, kävi sotessa kuinka kävi. Voisiko sitä jotenkin jalostaa? Olisi ehkä aika perustaa seuraava yrityksen toiminnan kulmakivi.

Kahvipöytäkeskustelusta ei kulunut kauankaan, kun meille tehtiin tarjous. Tarjous, joka oli ”tuhannen taalan paikka” tyyliin nyt tai ei koskaan. Seinän takana olevat yrittäjät olivat myymässä omaa yli 100 neliön tilaansa ja kysäisivät olisiko meillä tiloille tarvetta. Voi apua! Tarjous oli enemmän kuin houkutteleva – puhtaat, uudehkot tilat aivan seinän takana, johon voisimme laajentua kohtuullisen pienin remontein. Joku viisas on joskus lausunut: ”aina täytyy haaveilla”. Ja nyt tuo haave alkoi muodostua konkreettiseksi – vaikka tarkoittikin tavallaan käänteistä lottovoittoa :/. Taas, kuten Fysiopulssin alussakin, kaksi maalaisjärkistä fysioterapeuttinaista otti laskimet käteen ja alkoivat pykätä haaveitaan luvuiksi. Haave muuttui ehkäksi – ehkä pikkuhiljaa jos:ksi – ja jos lopulta kyllä:ksi hienoisella riskillä kuorrutettuna.

Periksiantamattomalla ja perusteellisella projektisuunnittelulla ja itsepäisyydellä teimme sen mahdolliseksi, mitä pienessä maalaiskunnassa varmasti on katsottu tuhoon tuomituksi. Ilman kehuskelua, mutta pienellä ylpeydellä voimme kertoa, että kahden naisen ”nyrkkipaja” on 13 vuoden aikana jalostunut 5 fysioterapeutin laadukkaaksi fysioterapialaitokseksi – sisältäen nyt myös viimeisintä teknologiaa olevan älykuntosalin. Erään arvokkaan vanhan herran ihmettelevin sanoin; ”ja kaikki tämä käsillä tehdyllä työllä saatu aikaan”. Niinpä. Miksi? Miksi? Olisimmehan voineet jatkaa samalla tavalla? Helpommalla elämällä? Olla käyttämättä varoja massiiviseen investointiin? Me olemme yrittäjiä. Emme osaisi olla tekemättä. Inhoamme laakereillamme lepäämistä. Työhön leipääntymistä pelkäämme ylikaiken. Terveysalalle hakeutuvat ihmiset ovat alalla pääosin intohimosta, halusta auttaa, halusta viedä ihmisiä eteenpäin. Palkat eivät fysioterapeutiksi houkuttele, halu alalle on sisäsyntyistä. Tuota paloa emme halunneet sammuttaa, vaan mennä eteenpäin.

Huipputiimin trossausta silläkin uhalla, että pohjanmaalla on vaarallista olla ”ylypiä”

Meillä on ollut Sarin kanssa vahva tiimi alusta lähtien. Erilaisuutemme tekee meistä vahvan: kummallakin on oma luonteensa ja vahvuutensa, silti luonteemme taipuvat myös kompromisseihin. Yhteinen vahva visio jo Fysiopulssin perustamisajoilta on kantanut ja kantaa yritystämme edelleen.  onneksemme löytäneet oikeanlaiset eri alojen ammattilaiset ympärillemme, joilta olemme saaneet apua yrittäjyyden alkuajoilta lähtien. Sillä, vaikka voimme sanoa olevamme ammatissamme hyviä, niin yrittäjinä meidän on pitänyt mennä persus edellä puuhun eikä latvaa taida vieläkään näkyä. Huipputiimi on kasvanut hiljalleen, olemme saaneet ympärillemme kolme loistavaa työntekijää, jotka ovat uskaltaneet ottaa riskin tulla kahden naisen yritykseen töihin. Ja nuo kolme ovat kyllä niin meidän työperhettä – niinkuin ovat olleet jokainen Fysiopulssin matkanvarrella meillä töitä tehneet. Parhaat olemme saaneet valita!

Pieni intensiivinen työyhteisö on aina lujilla, kun työpaikalla isot asiat muuttuvat. Muutosstressi ei koske vain yrittäjiä, yhtälailla se koskettaa ja heijastuu työntekijöihin. Muutos on kuitenkin helpompi ottaa vastaan, kun saa olla jotenkin osa projektia, toteutusta. Kuntokamarin ensimmäinen yhteinen suunnittelupalaveri hoidettiin Uumajan laivan kabinetissa; meidän kaikkien tehtävänä oli ollut tehdä omat haave- ja unelmakartat uusien tilojen käyttöä koskien. Omia suunnitelmia oli tarkoin varjeltu salassa. Esitysten lävähtäessä pöydälle, oli selvää, että suunitelmat veivät meitä vahvasti kohti yhteistä unelmaa. Kuntokamari -nimi oli kahdessa suunitelmassa juuri samanlainen – ei tarvinne mainita, keiden suunitelmissa nimet olivat samanlaiset.

HURahtaminen ÄLYkuntosaliin

Tulevan Kuntokamarin toiminnan sisältö alkoi hahmottua ja liiketoimintasuunnitelma kirkastua. Kuntokamari tulisi jalostamaan meidän ammattitaidon entistä paremmin asiakkaiden käyttöön ja kuntoutumisella olisi jatkumoa. Kaiken keskiössä on kaikenikäisten ihmisten omatoiminen liikkuminen ja aktivoituminen – liikkumista rajoitteista huolimatta, tai ilman niitä. Rajoitteiden kanssa me fysioterapeutit voimme auttaa ja etsiä ratkaisuja.

Miksi kuntosali? Yhteiskunnassa on tiedostettu tulevaisuuden ongelmat: väestön ikääntyminen, elinaikaennusteen kasvaminen, vaatimus mahdollisimman pitkään kotona asumisesta sekä työikäisen väestön huonovointisuus. Lisäksi joka ammattialaa ja jokaisen arkielämää koskettavat digitalisaation ja nykyjan ”helpon elämän” tuomat fyysiset haasteet – turha sitä on kieltää! Olemme sen tosiasian edessä, että arki-ihmisen on alettava liikkua ja vahvistaa kroppaansa, muutoin maan vetovoima vetää nenän maahan ennen aikojaan. Lihasvoima on asia, mikä nykyihmisellä ei saa luontaista ärsykettä samoissa määrin kuin aikaisemmilla sukupolvilla. Lihasvoima on puolestaan yhteydessä kehon kannatteluun, liikkeen tuottamiseen tai hallitsemiseen. Lihasvoiman yhteys ikääntyvien tasapainoon, toimintakykyyn ja kotona pärjäämiseen on kiistaton. Etenkin kaupungeissa on paljon kuntosalitarjontaa. Suurin osa kuntosaleista kuitenkin houkuttelevat asiakkaita, jotka treenaavat kovaa, tavoitteellisesti tai ovat isojen elämäntapamuutosten käännekohdissa. Tämä asiakasryhmä on kuitenkin vain pieni osa meistä kaikista, jotka liikettä tarvitsevat. Suurin osa ihmisistä jättää ylittämättä kuntosalin kynnyksen, koska se on niin korkea; pitääkö sielä olla trikoot päällä, jaksaa paljon, mitä jos en osaakaan, mitä jos sattuukin jotain, mitä jos en halua tehdä kovaa harjoittelua, haluan vain tehdä perusharjoittelua jolla huollaan kroppaani? Älykuntosali vastaa siihen arki-ihmisen ja arkiliikkujan tarpeisiin. Fysioterapeutin ammattiaidolla olemme saatavissa, mikäli kompastuskiviä liikkumisen varrella tulee. Jos haasteita on jo aloittaessa, niin tuuppaamme lempeästi alkuun.

Kokkolalainen HUR -älykuntosalilaitteiden valmistaja vakuutti meidät referensseillään. Tehdas- ja kuntosalivierailukäynti vahvisti päätöstämme laitevalinnasta. HUR laitteiden paineilmavastus tuntuu myös paljon kuntosalilla käyneen ”käteen” erikoisen mukavalta. Laitteiden saavutettavuus ja liikeradat ovat suomalaiseen kehoon sopivia. Juuri äly tekee salistamme erityisen – harjoittelusta saa halutessaan todella helppoa. Tässä, jos jossakin, älyn käyttö on järkevää (myös Laihialla 😉 – perusharjoitusohjelma voidaan luoda älyrannekkeelle, joka säätää sinulle omat säätösi ja vastuksesi halutun mukaisesti. Näytät vain rannekkeen laitteelle ja harjoittelet. Sinun ei tarvitse muistella, millä vastuksella teit viimeksi, missä asennossa selkänoja pitikään olla, kuinka monta toistoa sinun pitikään tehdä tai kuinka monta olitkaan jo tehnyt? Harjoitusohjelma voidaan ohjelmoida siten, että se huolehtii etenemisestä – ettet jauha samoja vastuksia vuositolkulla pääsemättä mihinkään. Pystyt itse seurata kehittymistäsi ja harjoitteluasi omalta koneeltasi. Tokikin hintalappu kotimaisen valmistajan laitteissa oli raskaampi kuin ulkomaisen valmistajan. Muuta niinkuin yrittäjä toivoisi paikallista kannattettavan, mekin näimme kotimaisuuden yhtenä ostopäätökseen vaikuttavana tekijänä.

Kiitollisena kaiken uuden äärellä

Syyskuun alun avajaistet tuntuivat tulevan juosten vastaan, vaikka valmistautumista oli tehty hyvin jo ennakkoon. Meille jokaiselle täälä Fysiopulssissa oli haasteellista omaksua alati kiihtyvällä vauhdilla uutta asiaa laitteiden, ohjelmoinnin, palvelukäytänteiden ja itse toimintojenkin suhteen, puhumattakaan markkinoinnista ja muista kommervenkeistä. Mutta sitähän pienyrittäjyys parhaillaan on – kukaan ei sano, kuinka joku asia pitäisi järjestää, vaan itse saimme luoda palvelukäytänteet sellaisiksi kuin parhaimmiksi näimme. Alussa varmasti tuli kompasteltuakin, mutta näppärä korjaa virheensä. 5 henkinen tiimimme on siitä hyvä, että meitä on porukassa 5 erilaista, erilaisin vahvuuksin. Kun sen ymmärtää, että itse ei aina tarvitse osata ja tietää kaikkea – yrittäjänäkään.

Kohta puoli vuotta Kuntokamarin HURinoiden oltua asiakkaiden käytössä, voimme sanoa, että päällimäinen tunne on kiitollisuus. Kiitollisuus eteenpäin menevästä, mutta pystyssä pitävästä ja hurtilla huumorilla höystetystä työyhteisöstä. Työyhteisö joka kirjaimellisesti on tukiverkko. Suurimpana meillä kaikilla kuitenkin on kiitollisuuden tunne teistä hyvät asiakkaat! Te, jotka ennakkoluulottomasti olette lähteneet tähän meidän ÄLYhyvään liikkumisen matkaamme mukaan. Ammatti-ihmisenä, fysioterapeuttina, koen todella suurta kiitollisuutta ja ylpeyttä, kun Kuntokamarin ovesta rohkenee tulla uusi ihminen tutustumaan paikkaan sanoin: ”minä en koskaan ole kuntosalilla käynyt, enkä tiedä, enkä osaa mitään”. Se, että näillä sanoilla rohkenee tulla paikkaan tutustumaan, on suurimman liikkumisen kynnyksen ylittänyt, Toivoaksemme tuo kynnys Kuntokamarilla on mahdollisimman matala. Kuntokamarilla ei ole huonoa harjoittelijaa – kaikki liike on eteenpäin tuli sitä usein tai harvoin, nopeasti tai hitaasti, vähän tai paljon.

HUR Oy:n sanoin; ”Voima kuuluu kaikille”, mutta me haluaisimme lisätä, että ”liike kuuluu kaikille”!

Näillä ajatuksin, olkoon blogitaipaleemme jälleen viritelty käyntiin. Pysykäähän kanavilla!

Mervi

Onko liikkumiskarttasi sademetsä vai saharan autiomaa??

Asiakkaiden kanssa tulee usein keskustelua, miten olisi liikuttava, jotta keho voisi mahdollisimman hyvin. Mikä olisi hyvä laji tai harrastus? Mikä liike olisi hyvä?  Iltapäivälehtien sivut kirkuvat huomionhakuisilla otsikoilla: ”vain näillä kolmella harjoituksella saat litteän vatsan”, ” näillä liikkeillä hoidat pois emännän kyhmysi”, ”nämä harjoitteet tarvitset saadaksesi ison pepun”. Liikuntapuolella eletään paljon ”lajitunnustamisen” tai ”lajihurahtamisen” keskiössä.

Vastaukseni on aina yksinkertaisesti: liiku monipuolisesti. Ihmisen keho on tehty toimimaan liikkeen avulla. Liike stimuloi verenkiertoa, josta kudokset saavat energiaa ja rakennusaineita, liike stimuloi hermopäätteiden toimintaa ja niiden kautta aivoyhteyksiä, liike pitää joustoa yllä, liike tehostaa kudosten hapetusta hengästymällä, liike tehostaa kehon nestepumpun toimimista. Ja ihminen tarvitsee arjessaan voimaa ja kestävyyttä. Hyvinvoiva keho ja monipuolinen liikkuminen ei tarkoita sitä, sinun on tehtävä itsellesi viikkoaikataulu ja riennät treenistä treeniin, lajista lajiin. Keho voi voida hyvin liikkumalla monipuolisesti arjessa, kunhan teet pieniä arjen valintoja.

Entisaikojen ihmisten ei ole tarvinnut monipuolisuudesta huolehtia: he ovat kaivaneet ojia, vääntäneet tukkeja, nostaneet kiviä kovilla voimatasoilla, kävelleet paimenessa, hengästyneet heinätöissä ja hevosen kanssa puuhaillessa. Ei ole ollut asvaltteja eikä tukevia kenkiä, tasapaino on harjoittunut arjen puuhissa. Monipuoliset ruumiilliset työt ovat pitäneet yllä kehon liikkuvuutta. Entisaikojen ihmisten liikkumiskartta on ollut sademetsä.  Meidän nykyihmisten liikumiskartta on kuin saharan autiomaa. Kävelemme pääasiassa kengät jalassa, asvaltilla ja kovilla lattiapinnoilla, istumme autossa, istumme töissä, istumme kotona, vältämme rappusia, tikapuille kiipeämisestä puhumattakaan. Hiihtämiseen tarvitaan ladut, vaellukselle polut. Autiomaan keidas on se yksi yksittäinen liikuntaharrastus viikossa.

Ihmisen aineenvaihdunta, verenkierto, kudosterveys, luusto ja nivelet – eivätkä vähäisimpänä aivot – tarvitsevat kaikenlaista liikkumista. Ihminen tarvitsee kestävyyttä, voimaa, hallintaa ja liikkuvuutta. Kestävyyttä ihminen tarvitsee arjen askareisiin: jotta jaksaa pinnistellä epämukavuusalueella väsähtämättä, vaikka vähän hengästyy ja hikoileekin. Kestävyysliikkumisessa hengityksen syventyessä ja sydämen sykkeen noustessa, kudosten hapetus vilkastuu ja ravintoaineenvaihdunta tehostuu. Voimaliikkumisessa tarvitaan yksittäisiä voimanponnistuksia: kiven siirto puutarhassa, kauppakassin nosto autosta, tuolista ylösnousu. Voima auttaa meitä selviämään yksittäisistä tilanteista, nopeusvoima liittyy liukastumisiin ja kompastumisiin. Liikkuvuutta tarvitsemme pukiessa, peseytyessä, siivotessa, lasten kanssa toimiessa. Hallintaa tarvitsemme kaikissa kehon toiminnoissa.

LIIKUNTAPIIRAKKA                                                                                                                                (Lähde: (c) Miila Heinonen ja e-Oppi, https://peda.net/siikalatva/siikalatvan-lukio/oppiaineet/terveystieto)

Liikuntapiirakan osa-alueet ovat kehollemme aivan mekaanisestikin tärkeitä: niillä kaikilla on oma merkityksensä kehon kudoksille ja toiminnoille.

Me elämme helppoa elämää. Voimme hyvin karttaa vuosikausia epämukavia asioita jotka ehkä vähän tuntuvat jossain. Koska viimeksi olet käynyt lattialla? Pääsetkö sieltä ylös ilman käsien apua? Koska olet kyykkynyt viimeksi? Meillä on myös paljon pelkoja ja vääriä käsityksiä liikkumisesta: pelätään, että liikumme väärin. Pelkääkö lapsi kontatessaan, ryömiessään, kävelemään oppiessaan, että liikkuu väärin? Pelkääkö kissa, että saattaa tehdä väärän liikkeen ja se saattaa tuntua jossain? Pelkäämällä ja välttämällä ”hankaluuksia” aiheutamme kehollemme ”puutostilaa”; polvet eivät kohta koukistukkaan, käsi ei nouse ylös, selkä ei taivu ei kierry.

Mieti omaa liikuntapiirakkaasi: onko se riittävän värikäs ja täynnä? Onko se enemmän kuin sademetsä vai saharan autiomaa? Haastatko itseäsi? Nouseeko syke, tunnetko lihasväsymystä, välitätkö liikkeitä vain sen vuoksi, että aina olet ollut kankea? Minkälaisia tunteita liikkuminen sinussa herättää ja miltä olo tuntuu jälkeenpäin? Mikä asia olisi sinulle se motivaattori, joka saisi sinut liikkumaan uudelleen, enemmän? Edelleenkään en peräänkuuluta sitä, että kaikkien olisi oltava sporttisia, fitness lihaskimppuja. Jokaisella on omat tavoitteet ja motivaattorit. Motivaattoreista tärkein tulisi olla se, että tunnet voivasi kehossasi hyvin!!

Keväsisin liikkumistsemppiterveisin, Mervi

Page 1 of 2

Ilmaisen julkaisemisen puolesta: Blogaaja.fi